Kuten tästä kirjoituksestanikin näkyy, on Alfred Hitchcockin Psyko (1960) yksi kaikkien aikojen leffahelmistä, monien muidenkin kuin minun mielestäni. Näin ollen Hithcockista ja nimenomaan Psykon syntyvaiheista kertova elokuvakin on lähtökohtaisesti varsin kiintoisa tapaus. Mukavan viihdyttävän Hitchcock-muotokuvan brittiohjaaja Sacha Gervasi onkin saanut aikaiseksi Stephen Rebellon kirjan pohjalta. Kyseessä on toimittajataustaisen Gervasin ensimmäinen feature. Tätä ennen hän on ohjannut vain kanadalaisesta Anvil-hevibändistä kertovan mainion dokumentin Anvil: The Story of Anvil (2008).
Hitchcock perustuu Rebellon vuonna 1990 ilmestyneeseen kirjaan Alfred Hitchcock and the Making of Psycho. Kirja on dokumentaarinen, mutta Gervasin leffa on faktapohjaista fiktiota. Hitchcockia esittää Anthony Hopkins ja vaimo Alma Revilleä Helen Mirren. Näiden kahden välisen suhteen kuvaus on jutun parasta antia, paljolti Hopkinsin ja Mirrenin hienojen näyttelijäsuoritusten ansiosta. Elokuva tuo kiitettävästi esiin sen kuinka tärkeä taustavaikuttaja Alma miehensä uralle oli. Sellaiseenkin vihjataan, että ilman Alman panosta Hitchcock ei olisi ollut ollenkaan sellainen nero kuin millaisena hänet tunnetaan, mikä luultavasti on tottakin. Pariskuntahan avioitui jo 1926, ja paitsi että Alma oli käsikirjoittamassa suurta osaa varsinkin miehensä varhaistöistä, oli hän korvaamaton apu myös monta myöhempää Hitchcock-leffaa viimeisteltäessä. Sanotaan, että Psykon viimeistä versiota leikattaessa Alma ainoana koko työryhmästä havaitsi Janet Leigh'n vetäneen henkeä tilanteessa, jossa tämän piti esittää kuollutta.
Toisella tasolla Hitchcock kuvaa niitä vaikeuksia, joita Alfredilla oli vastahakoisten tuottajien ja sensuuriviranomaisten kanssa Psykoa valmistellesssaan. Aihetta ei pidetty sopivana eleganteilla trillereillä maineensa luoneelle ohjaajalle, joka puolestaan halusi osoittaa kykenevänsä muuhunkin, tässä tapauksessa tekemään halvalla hyvän kauhufilmin. Palo ja itseluottamus olivat niin kovia, että kun Paramount kieltäytyi rahoittamasta elokuvaa, Hitchcock rahoitti sen itse, vaikka se edellytti muun muassa kotitalon panttaamista lainojen vakuudeksi.
Mitään suuria paljastuksia tai syväsukellusta Hitchcockin persoonaan leffa ei tarjoa, mutta hauska Hitchcockin nahkoihin uppoutunutta Hopkinsia on katsella. Hitchcockista, elokuvantekemisen proseduurista ja elokuvan historiasta kiinnostuneille tämä on tietenkin must-see. Sivuosanäyttelijöistä pitää nostaa esiin James D'Arcy, joka varsinkin avauskohtauksessaan on hätkähdyttävän hyvä Anthony Perkins. Tai ehkä paremminkin Norman Bates. Muutkin pääroolit on ainakin säteilyvoimalla mitaten tasokkaasti miehitetty: Janet Leigh'nä nähdään Scarlett Johansson, Vera Milesina Jessica Biel, agenttina Michael Stuhlbarg, sihteerinä Toni Collette ja kirjailija Whitfield Cookina, jonka yhteistyö Alman kanssa saa Hitchin mustasukkaiseksi, Danny Huston.
Tekeleen tylsintä ainesta ovat Hitchcockin ja Norman Batesin hahmon esikuvan, sarjamurhaaja Ed Geinin (Michael Wincott) väliset kuvitteelliset vuoropuhelut. Oikea Hitchcock tuskin olisi moisiin latteuksiin sortunut. (14.9. Kino Myyri)
+ herkullinen aihe
+ Hopkins ja Mirren loistavia
+ viihdyttävä stoori
− mukana myös latteuksia
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti