Kesän tv-leffat

Saalistajat
(The Professionals, USA 1966)
John Sturgesin ryhmä-miehiä-suorittamassa-vaarallista-tehtävää-westernissä miljonääri palkkaa neljä onnensoturia kaappaamaan vaimonsa takaisin hänet kidnapanneelta meksikolaisroistolta. Karismaattiset tähtinäyttelijät, erityisesti Lee Marvin ja Burt Lancaster, ovat tämän toimintapainotteisen ja melko viihdyttävän länkkärin parasta antia. Muita "ammattilaisia" näyttelevät Robert Ryan ja Woody Strode, jotka kyllä jäävät pahasti edellisten varjoon. Ralph Bellamy, Jack Palance ja Claudia Cardinale täydentävät mahtavan tähtikaartin. Stoorissa on hienoa se, etteivät asetelmat ole niin mustavalkoisia kuin tavallisesti. Sankarit eivät ole puhtoisia eivätkä roistotkaan yksiselitteisesti pahoja. Asioilla on niin sanotusti puolia. Mutta genreen tietysti kuuluu, että ihmishenki on halpaa. Joka tapauksessa kesäkuinen lauantai-ilta vierähti tämän parissa rattoisasti. Luullakseni olen leffan ainakin kerran aiemminkin nähnyt. (1.6. Netflix)
★★★★★

Lainsuojaton
(The Outlaw Josey Wales, USA 1976)
Clint Eastwood esittää ohjaamassaan sisällissota-westernissä farmaria, joka kostaakseen perheensä teurastuksen liittyy etelävaltiolaiseen sissiryhmään ja josta siten tulee lainsuojaton sodan päätyttyä. Clintin ihastusta näyttelevään Sondra Lockeen ohjaaja-tähti ihastui oikeastikin, ja tästä tulikin sittemmin rouva Eastwood. Humoristista lisäväriä tarinaan tuo päähenkilön matkaan lyöttäytyvä, Chief Dan Georgen mainiosti esittämä intiaani. (8.6. Netflix)
★★★★★

Humiseva harju
(Wuthering Heights, USA 1939)
Laurence Olivier on tallirenki Heathcliff ja Merle Oberon talontyttö Cathy näiden kahden tuhoon tuomitusta rakkaudesta kertovassa Emily Brontën romaanin filminnöksessä, jonka William Wyler ohjasi ollessaan parhaassa terässään. Oli mielenkiintoista nähdä tämä 1800-luvun englantilaista luokkayhteiskuntaa kuvaava romanttisen melodraaman klassikko pitkästä aikaa nyt, kun Andrea Arnoldin vuoden 2011 versio (arvostelu täällä) on vielä melko tuoreessa muistissa. Siihen verrattuna Wylerin leffa on tietysti paljon suoraviivaisempi ja dialogipainotteisempi. Tapahtumat myöskin painottuvat selkeämmin pääparin aikuisvaiheeseen. Arnoldin elokuva on ehkä realistisempi ja uskottavampi, mutta tässä klassikkoversiossa on Hollywoodin kulta-ajan tuotteille ominaista taikavoimaa, joka nykyleffoista tuppaa puuttumaan. Sivuosanäyttelijätkin ovat parasta A-ryhmää: Edgar Lintonia esittää David Niven, hänen Isabella-siskoaan Geraldine Fitzgerald, palvelijoita Flora Robson ja Leo G. Carroll, Hindley Earnshaw'ta Hugh Williams ja lääkäriä Donald Crisp. Gregg Toland sai tyylikkäästä mustavalkokuvauksestaan Oscarin, joka ihme kyllä jäi hänen lyhyen mutta sitäkin huikeamman uransa (mm. Citizen Kane) ainoaksi. (9.6. Yle Teema)
★★★★★

Elephant
(Elephant, USA 2003)
Coloradon Littletonissa vuonna 1999 sattunut Columbinen kouluampumistapaus inspiroi Gus Van Santia kirjoittamaan ja ohjaamaan tämän kauhistuttavalla tavalla todenmakuisen nuorisoleffan. Pitkin, taidokkaasti toteutetuin steadicam-otoksin Van Sant kuvaa tavalliselta näyttävän koulupäivän kulkua tyypillisessä amerikkalaisessa lukiossa. Päivä on kuitenkin kaikkea muuta kuin tavallinen, sen päättävä veriteko yhtä järjetön kuin järkyttäväkin. Cannesin juryä tämä kylmän toteava ankeilu puhutteli Kultaisen Palmun ja parhaan ohjaajan palkinnon verran. Itsekin arvostan ennen kaikkea sitä, ettei ohjaaja ole lähtenyt psykologisoimaan eikä dramatisoimaan yli tarpeen. En silti suuremmin innostunut tapauksesta. (Netflix, kesäkuu)
★★★★★

Lust, Caution
(Lust, Caution, Kiina/Hong Kong/Taiwan/USA 2007)
Ang Leen 1930–1940-lukujen vaihteen Kiinaan sijoittuvassa vakoiludraamassa isänmaallinen naisopiskelija liittyy ihastuksensa innoittamana vastarintaliikkeeseen ja saa tehtäväkseen ujuttautua japanilaisten kanssa yhteistyötä tekevän maanpetturin rakastajattareksi, niin että tämä saataisiin houkuteltua salamurhaajien tähtäimeen. Tyylikkäästi toteutetussa, liiallista melodramaattisuutta visusti karttelevassa ja seksikohtauksiltaan siekailemattomassa tragediassa pääosia näyttelevät tulokas Tang Wei ja konkari Tony Leung Chiu-Wai. Mukana on jälkimmäisen vaimon roolissa myös toinen konkari Joan Chen. Kannatti tämäkin Kiinan ja Japanin lähihistoriaa valottava komea teos nähdä. (28.6. Yle Teema)
★★★★★

Avain
(The Key, Britannia/USA 1958)
Teeman sunnuntain klassikkopaikalla esitettiin Carol Reedin sota-aikaan sijoittuva melodraama, jota en muista aiemmin nähneeni. William Holden ja Trevor Howard näyttelevät hinaajalaivojen kippareita ja Sophia Loren jälkimmäisen naisystävää, jonka asunnon avain kulkeutuu perintönä kipparilta kipparille. Sota-ajan hankalaa asuntotilannetta ja hinaajakippareiden työn vaarallisuutta tämä kuvastanee, ylidramatisoidusti tietenkin niin kuin asiaan kuuluu. Ei mikään erityisen mieleenpainuva tapaus, kelpo viihdyke kumminkin. (21.7. Yle Teema)
★★★★★

Kotiopettajattaren romaani
(Jane Eyre, USA 1943)
Taas tuli Yle Teeman ansiosta bongattua yksi aiemmin näkemätön Hollywood-klassikko. Robert Stevensonin ohjaamassa Charlotte Brontë -filminnöksessä Joan Fontaine esittää Jane Eyreä, joka kärsittyään ensin tätinsä ja sitten orpokodin johtajan mielivaltaisista kasvatusmetodeista saapuu kotiopettajattareksi omituisen ristiriitaisesti käyttäytyvän, synkkää salaisuutta sisällään kantavan Edward Rochesterin (Orson Welles) linnaan. Welles hallitsee tätä painostavatunnelmaista viktoriaanista romanssia väkevällä läsnäolollaan, mutta ei hienovireisemmin näyttelevä, kauniisti sädehtivä Fontaine ollenkaan hänen varjoonsa jää. Fontaine kyllä näyttää pelaavan aika lailla samoilla aseilla kuin läpimurtopääroolissan Hitchcockin Rebekassa, jota elokuva muutenkin jonkin verran tunnelmaltaan muistuttaa. Lieneekö sillä sitten vaikutusta että kuvaajakin on sama kuin Rebekassa eli George Barnes. Sävellystyöstä taas on vastannut Wellesin kanssa tätä ennen jo pitkään yhteistyötä tehnyt Bernard Herrmann. Ei liene täysin tuulesta temmattua sekään väite, että Welles itse asiassa olisi tämän tyylikkään Fox-tuotannon varsinainen auteur. Nimittäin Welles oli aiemmin toteuttanut oman Mercury-teatterinsa suojissa samasta aiheesta radiokuunnelman, jota olivat tekemässä myös sekä Herrmann että elokuvan co-käsikirjoittajat John Houseman ja Aldous Huxley (kolmanneksi kirjoittajaksi on kreditoitu Stevenson). Sivuosanäyttelijöistä vangitsevimmin esiintyy Henry Daniell julmana orpokodin johtajana. 12-vuotias Elizabeth Taylor nähdään yhtenä orpokodin tytöistä. (29.7. Yle Teema)
★★★★★

Tappaja
(Suddenly, USA 1954)
Tätäkään Lewis Allenin ohjaamaa, sodanjälkeisen Amerikan perusturvattomuutta peilaavaa pikku jännäriä en liene aiemmin nähnyt. Suddenly-nimisessä pikkukaupungissa ryhmä palkkatappajia kaappaa omakotitalon asukkaineen aikomuksenaan murhata kalaretkelle saapuva Yhdysvaltain presidentti. Reaaliaikaisesti etenevä ja suurimmaksi osaksi kyseisen asunnon sisätiloissa tapahtuva trilleri kärsii hieman teatraalisuudesta, mutta Frank Sinatra on vakuuttava pääpahiksena, ja Sterling Hayden kaapattuna šeriffinä sekä James Gleason vallatun talon isäntänä tarjoavat hänelle kelpo vastuksen. Esityskopion pehmeä kuvanlaatu saattoi jonkin verran vaikuttaa saamaani yleisvaikutelmaan. Samoin se että katselun lomassa perkasimme laatikollisen punaherukoita. (29.7. Yle Teema)
★★★★★