Wadjda (2012)

Wadjda, Saudi-Arabia/Saksa
Ohjaus Haifaa Al-Mansour

Saudiarabialaisia elokuvia harvemmin näkee. Varsinkin naisen ohjaamia. Itse asiassa tämä Haifaa Al-Mansourin esikoisohjaus on ensimmäinen lajiaan. Se on paitsi ensimmäinen saudiarabialaisen naisen ohjaama pitkä elokuva myös ylipäätään ensimmäinen Saudi-Arabiassa kokonaan kuvattu feature. Mistähän tämä kertonee? Ehkä siitä, että muutoksen tuulet ovat hiljalleen alkaneet puhaltaa tuohonkin hiekkaiseen maailmankolkkaan.

Saudi-Arabiahan on miesten hallitsema äärivanhoillinen muslimimaa, jossa naisilla ei juuri ole oikeuksia. Vaikka joitakin myönnytyksiä on viime vuosina tehty, esimerkiksi auton rattiin kauniimmalla sukupuolella ei vieläkään ole asiaa. Polkupyöräilykin on ollut hyväksyttävää vasta vähän aikaa, ja edelleenkin se on hyväksyttävää vain yksityisesti ja miespuolisen perheenjäsenen valvonnassa.

Tuohon suljettuun maailmaan, saudiarabialaisen naisen arkeen, Wadjda antaa meidän kurkistaa. Sen se tekee perin konventionaalisin keinoin mutta sympaattisesti.

Wadjda (Waad Mohammed) on 11-vuotias tyttönen, jonka elämänasenne kuvastuu hänen käyttämissään jalkineissa. Hameenhelman alta pilkistelevät koristossut kertovat pienestä kapinahengestä ja pyrkimyksestä yksilöllisyyteen. Uskonto ei selvästikään ole Wadjdan juttu, Koraanin säkeiden pänttääminen koulussa ei hänen lempipuuhaansa. Naapurustossa asuvan Abdullah-pojan (Abdullrahman Al Gohani) kanssa kisaileminen on paljon antoisampaa ja hauskempaa. Mutta pojalla on jotakin, mikä Wadjdalta puuttuu, nimittäin polkupyörä. Siispä Wadjdakin päättää hankkia sellaisen. Se ei ole helppoa kulttuurissa, jossa "tytöt eivät pyöräile". Mutta Wadjdapa keksii keinon: jos hän onnistuisi voittamaan koulussa järjestettävän Koraani-kilpailun, hän voisi ostaa pyörän itse palkintorahoillaan.

Juonen tasolla Wadjda ei suuria yllätyksiä tarjoa. Oikeastaan se on jopa turhauttavan yllätyksetön juonenkulultaan. Mutta varovaisen optimistisena kuvauksena siitä, millainen naisen asema Saudi-Arabiassa on ja mihin suuntaan se saattaa olla muuttumassa – Wadjdan tapaisten asioita kyseenalaistavien tyttösten ansiosta –, elokuva puolustaa paikkaansa hyvin. Oletettavasti siitä johtuen leffa on myös saanut palkinnon toisensa perään maailman festivaaleja kiertäessään. Plus että Waad Mohammed on pääosassa juuri niin söpö ja valloittava kuin hänen pitääkin olla.

Ehkä kiinnostavimmillaan Wadjda on kuvatessaan päähenkilön kotioloja. Ne eivät paljoakaan eroa tyypillisen länsimaisen esiteinin vastaavista. Kaikki olennaiset asiat kuten poppivehkeet, jättitelevisiot ja peliohjaimet löytyvät. Harvoin kotona oleva isäkin (Sultan Al Assaf) vaikuttaa oikein mukavalta mieheltä. Wadjda ihailee häntä, ja isäkin näyttää rakastavan sekä Wadjdaa että vaimoaan (Reem Abdullah). Mutta. Wadjda on tyttö. Eikä hänellä ole veljeä. Se tarkoittaa, että Wadjdan isän täytynee ottaa itselleen toinen vaimo. Näin homma Saudeissa toimii. Ainakin vielä tänään. (24.9. Bio Rex Helsinki, R&A -ohjelmistoa)

+ kiintoisa kurkistusikkuna saudikulttuuriin
+ käsittelee yhteiskunnallisesti tärkeää aihetta
+ valloittava pääosanesittäjä
− konventionaalinen ja yllätyksetön juoni

★★★★★