Kolmas aste (1947)

Jenny L'Amour (Suzy Delair) ja tarkastaja Antoine (Louis Jouvet)
edellisen pukuhuoneessa.

Jenny (Suzy Delair) on urallaan eteenpäin pyrkivä varieteelaulaja ja Maurice (Bernard Blier) häntä mustasukkaisesti vahtiva aviomies-pianisti. Kun Maurice saa selville, että Jenny on järjestänyt tapaamisen nuoria naisia tunnetusti hyväksikäyttävän tuottaja Brignonin (Charles Dullin) kanssa, suuntaa hän tämän asunnolle murhanhimoisena ase taskussaan. Jo aiemmin hänen on kuultu uhkailevan Brignonia. "Likainen vanha mies" on kuitenkin jo tapettu Mauricen saapuessa, ja hän pakenee hämmentyneenä paikalta. Samalla hänen autonsa varastetaan, mistä aiheutuu omat mutkansa. Sillä välin Jenny paljastaa pariskunnan yhteiselle ystävälle Doralle (Simone Renant), joka on häneen salaisesti rakastunut, lyöneensä liian päällekäyväksi äitynyttä Brignonia itsepuolustukseksi samppanjapullolla. Tapauksen saa tutkittavakseen pelottavan tehokas poliisitarkastaja Antoine (Louis Jouvet). Kaikki johtolangat viittaavat Mauriceen, jonka vierailusta vanhan öykkärin luona vaimo ei tiedä mitään.

Tämä on lähtökohta Ranskan Hitchcockiksi sanotun Henri-Georges Clouzot'n trillerissä Kolmas aste (Quai des orfèvres, Ranska 1947). Clouzot käyttää jännitysjuonta – erinomaisen vetävää sellaista – kuitenkin vain polttoaineena rikkaaseen henkilö- ja miljöökuvaukseen. Yksityiskohtiin paneutuminen näkyy niin teatterin kulisseissa kuin asunnoissa ja poliisiasemallakin (johon elokuvan alkukielinen nimi viittaa) tapahtuvissa kohtauksissa. Mielenkiintoista lisäsyvyyttä esimerkiksi Antoinen hahmoon tuo se, että hänen näytetään asuvan hyvin vaatimattomasti sairaasta afrikkalaisperäisestä pojastaan huolehtien. On kyllä sanottava, ettei elokuva olisi läheskään niin hyvä kuin se on ilman aikansa suurimpiin ranskalaisnäyttelijöihin kuuluvan Louis Jouvet'n panosta. Hirmuisen karisman omaava ja antaumuksella näyttelevä Jouvet todellakin sähköistää valkokankaan joka kerta kuvaan astuessaan.

Kolmas aste perustuu löyhästi belgialaisen Stanislas-André Steemanin romaaniin Légitime défense. Clouzot teki käsikirjoituksen yhdessä Jean Ferryn kanssa oltuaan sitä ennen kolme vuotta työkiellossa, koska hänen edellinen elokuvansa, natsimiehityksen aikana valmistunut Korppi (1943) miellettiin vapautuneessa Ranskassa epäisänmaalliseksi. Myöhemmin Korppikin on saavuttanut tunnustetun klassikon aseman. Clouzot'n mestariteoksina pidetään hänen 1950-luvun jännäreitään Pelon palkka (1953) ja Pirulliset (1955). (29.4. Orion)

+ juoni
+ atmosfääri
+ Louis Jouvet

★★★★★