Kansakunnan synty (1915) (Blu-ray)

The Birth of a Nation, USA
Ohjaus D. W. Griffith

Tarkoitus oli katsoa D. W. Griffithin monumentaalinen sisällissotaeepos vuoden 2015 kuluessa, mutta en ennättänyt. Niinpä ajoitin sen katselun päivään, jolloin tuli kuluneeksi tasan 101 vuotta elokuvan Los Angelesin ensi-illasta. Tätä ennen olen nähnyt Griffithin suurtyön yhden ainoan kerran yli 22 vuotta sitten, joten oli jo aikakin uuteen silmäykseen.

Kansakunnan syntyhän on mielenkiintoinen paitsi elokuvahistorian kivijalkana myös yhtenä sen kaikkien aikojen kiistellyimmistä merkkiteoksista. Etenkin elokuvan räikeän rasistista rotunäkemystä on monien ollut vaikea hyväksyä. Thomas Dixon Jr:n romaaniin The Clansman: An Historical Romance of the Ku Klux Klan (1905) perustuvaa spektaakkelia vastustettiin poliittisesti kuohuttavan aiheensa vuoksi runsaasti jo ennen elokuvan valmistumista, ja samasta syystä kritiikki oli armotonta heti ensi-illan jälkeen. Kohusta ja protesteista huolimatta (tai osittain juuri siksi) elokuva osoittautui kuitenkin suurmenestykseksi lippuluukuilla, ja alaa seuranneet kriitikot näkivät myös sen taiteelliset ansiot heti tuoreeltaan. Griffith itse puolustautui sanomalla, ettei hänellä ole ollut muunlaisia päämääriä kuin kertoa – todellisiin historian tapahtumiin pohjautuen – elokuvallisesti tenhoava tarina.

No, ihan tuulesta temmattuja rasismisyytökset eivät ole, vaikka epäilemättä Griffithin "rasismi" onkin ainakin osittain tiedostamatonta. Kiistattomia ansioitakin elokuvalla joka tapauksessa on. Merkittäviä niistä ovat varsinkin historialliset. Ei ehkä ole olemassa toista elokuvaa, joka olisi vaikuttanut elokuvataiteen kehitykseen yhtä paljon kuin Kansakunnan synty. Se ei ole ainoastaan ensimmäisiä suuria (amerikkalaisia) kertomuselokuvia vaan yleisen ajattelun mukaan suorastaan klassisen elokuvakerronnan peruskivi ja "auteur-elokuvan" lähtölaukaus, jolle käytännössä kaikki myöhemmät elokuvat ovat jotain velkaa. "The birth of film as art", niin kuin usein sanotaan.

Tarina jakaantuu kahteen osaan siten, että alkupuolisko käsittelee sisällissodan vuosia ja jälkimmäinen puolisko jälleenrakennuksen aikaa. Tapahtumat nähdään kahden perheen, etelävaltiolaisten Cameronien ja pohjoisvaltiolaisten Stonemanien, silmin. Perheitä yhdistää se, että vanhimmat pojat Ben Cameron (Henry B. Walthall) ja Phil Stoneman (Elmer Clifton) ovat ystävyksiä. Phil myöskin tuntee vetoa Benin siskoon Margaretiin (Miriam Cooper) ja Ben taas ihastuu valokuvan perusteella Elsie Stonemaniin (Lillian Gish). Asetelmassa on ehkä aavistus teennäisyyttä mutta se myös symboloi kauniisti sodan mielettömyyttä. Runollisimmin elokuvan sodanvastaisuutta ilmentää kohtaus, jossa yksi poika kummastakin perheestä kaatuu taistelukentälle sylikkäin.

Elokuvan isoimmat ongelmallisuudet liittyvät sen jälkipuoliskoon. Siinä on kieltämättä sulattelemista, että pahamaineinen Ku Klux Klan (jonka Ben Cameron elokuvassa perustaa) nähdään sankarillisena järjestönä, joka "pelastaa Etelän mustan vallan anarkialta". Dixonin romaani ja Griffithin elokuva olivatkin itse asiassa merkittävästi vaikuttamassa siihen, että jo kertaalleen lakkautettu järjestö aktivoitui jälleen 1910-luvulla. Taidokkaan elokuvakerronnan voimasta (ja sen huolestuttavasta kyvystä vaikuttaa asenteisiin) todistaa se, että loppuratkaisujen koittaessa minäkin ihan oikeasti jännitin, ehtivätkö klaanilaiset pelastaa ahdinkoon joutuneet kanssakansalaisensa.

No mutta taiteen tietysti kuuluukin provosoida ja tarjota poikkeavia näkökulmia. Ja näin Kansakunnan synty todella tekee. Minussa teos on muun ohessa herättänyt palavan kiinnostuksen tutkia tätä Yhdysvaltain historian dramaattista vaihetta.

Elsie Stonemanille (Lillian Gish) paljastuu, että yksi
klaanilaisista onkin hänen rakastettunsa (Henry B. Walthall).

On oleellista huomioida, että Kentuckyssa syntyneen Griffithin oma isä oli osallistunut sisällissotaan Etelävaltioiden armeijan everstinä. Isän ja muiden sukulaisten kertomat tarinat kansakuntaa repineestä sodasta, sen syistä ja seurauksista ovat siten luoneet perustan hänen omalle maailmankuvalleen. Kansakunnan synnyssä Griffith kertookin eräänlaista romantisoitua versiota isänsä tarinasta, sodan hävinneen osapuolen tarinasta. Maailma ei ole, eikä ole koskaan ollut, mustavalkoinen, eikä ole olemassa yhtä totuutta.

Elokuvan historiallinen merkitys joka tapauksessa peittoaa sen sisällölliset kyseenalaisuudet. Toisaalta tarina on oikein viihdyttävä ja vetävästi kerrottu. Elokuvaan liittyvät luvutkin – 191 minuuttia, 5000 kuvaa, 18 000 ihmistä mukana tuotannossa – herättävät kunnioitusta.

Dynaamisen kuvakerronnan ohella huomio kiinnittyy yllättävän vivahteikkaisiin näyttelijäsuorituksiin. Varsinkin Miriam Cooper tummine, sielukkaine silmineen vangitsee minun katseeni tehokkaasti. Toinen silkalla säteilyvoimallaan kuvaruudun täyttävä on eteerinen Gish. Cameronien nuoremman tyttären dramaattisen roolin tulkitseva Mae Marsh säkenöi edellisiä räiskyvämmällä tavalla. Miespuoliset tähdet jäävät auttamatta näiden kolmen varjoon, vaikka kaikkein näkyvimmän roolin vetävä Walthall ihan karismaattinen sankari onkin. Griffithiä onkin monen muun asian ohella luonnehdittu elokuvan ensimmäiseksi suureksi naisten ohjaajaksi.

Pikkuosista voi tarkkasilmäinen elokuvahistorian tuntija bongata mielenkiintoisia kasvoja. Tuleva toimintaohjaajien A-sarjalainen Raoul Walsh (joka pian avioitui Cooperin kanssa) esimerkiksi näyttäytyy Lincolnin murhaajan John Wilkes Boothin roolissa. Merkittävän uran näyttelijänä, ohjaajana ja leffabisneksen taustavaikuttajana sittemmin tehnyt Donald Crisp taas on päässyt sonnustautumaan kenraali Ulysses S. Grantin univormuun. Avustajien joukosta on lisäksi mahdollista bongata sellaisia tulevia legendoja kuin Erich von Stroheim ja John Ford.

Kaiken kaikkiaan Kansakunnan synty on äärimmäisen kiehtova palanen elokuvan historiaa. Kenelläkään aihepiiristä tosissaan kiinnostuneella ei ole varaa sivuuttaa sitä.

+ elokuvahistorian kivijalka
+ vetävästi kerrottu tarina
+ aikansa parhaat näyttelijät pääosissa
+ inspiroi perehtymään Yhdysvaltain historiaan
− rotunäkemys arveluttaa

★★★★★

"Järjestys" on palautettu Etelään. Margaret Cameron (Miriam
Cooper) ja Elsie Stoneman (Lillian Gish) etualalla.

Blu-ray

Eurekan Masters of Cinema -sarjan blu-ray on erittäin korkealaatuinen niin kuin julkaisusarjan tuotokset tuppaavat olemaan. Restauroiduista 35-millisistä filmimateriaaleista skannattu leffa tarjotaan luonnollisesti alkuperäisessä 1.33:1 kuvasuhteessa. Kuvassa on jonkin verran digitaalista kohinaa, mutta vastapainoksi kuva on myös erittäin tarkka ja sävyrikas. Ottaen huomioon elokuvan iän kuvanlaatu on huikea. Mont Alto Motion Picture Orchestran käsialaa oleva musiikkisäestys on tarjolla sekä 2.0 stereo- että 5.1 surround-formaateissa.

Ekstratkin ovat mielenkiintoisia ja laadukkaita. Tarjolla on muun muassa seitsemän Griffithin ohjaamaa sisällissota-aiheista lyhytelokuvaa vuosilta 1910–11 sekä 24-minuuttinen dokumentti The Making of The Birth of a Nation (Robert G. Beecher 1993). Lisäksi mukana on vuoden 1930 uusintaensi-iltaa varten tehty intro, jossa Griffith keskustelee Kansakunnan synnystä näyttelijä Walter Hustonin kanssa, sekä tuon vuoden 1930 version alkutekstijakso (josta hämmästyksekseni Miriam Cooperin nimi on jätetty pois). Tärkein elokuvaa taustoittava ja sen historiallista merkitystä valottava lisuke on kuitenkin kotelosta löytyvä 44-sivuinen kirjanen.

Kuva ja ääni: ★★★★★
Ekstrat: ★★★★★

Suvaitsemattomuus (1916)

Intolerance: Love's Struggle Throughout the Ages, USA
Ohjaus David Wark Griffith

"The Dear One" (Mae Marsh)

Yksi isohko aukko kirjoittajan elokuvasivistyksessä tuli vihdoin paikattua, kun Orion tarjosi tilaisuuden nähdä D.W. Griffithin Suvaitsemattomuuden valkokankaalta. Tämä kaikilla mittareilla suuri teos valmistui elokuussa 1916 elokuvan ensimmäisiin suuriin visionääreihin lukeutuvan ohjaajan toisena täysmittaisena featurena. Sisällissodan ajoista kertova Kansakunnan synty oli saanut ensi-iltansa noin puolitoista vuotta aiemmin. Vaikka se olikin ollut valtaisa menestys, räikeän etelävaltiolaisen näkökulmansa johdosta sitä myös suuresti vastustettiin rasistisena. Niinpä Griffith päätti seuraavassa teoksessaan käsitellä juuri suvaitsemattomuuden aiheuttamia vääryyksiä. Lisäksi hän halusi tehdä elokuvan, joka ylittäisi edeltäjänsäkin mahtipontisuudessa.

Suvaitsemattomuuden perustana on alunperin "The Mother and the Law" -nimiseksi itsenäiseksi elokuvaksi kaavailtu nykyaikaistarina, jossa ensin gangsterit ja sitten liian virkaintoiset sosiaalitädit suistavat köyhän mutta onnellisen avioparin elämän raiteiltaan. Jossakin vaiheessa Griffith päätti, korostaakseen aiheen ajattomuutta, laajentaa elokuvaa lisäämällä siihen muinaiseen Babyloniaan, Raamatun ajan Palestiinaan ja 1500-luvun Ranskaan sijoittuvat episodit, joissa kerrotaan kuningas Belshazzarin kukistumisesta, Jeesuksen viimeisistä päivistä ja Katariina de Medicin toimeenpanemasta hugenottien joukkoteurastuksesta. Elokuvakerronnallisesti mullistava oli Griffithin ratkaisu kuljettaa näitä neljää tarinaa ristikkäin siten, että ne kytkeytyvät toisiinsa temaattisesti rytmin tiivistyessä loppua kohden. Monen muun asian ohella Suvaitsemattomuus on siis nykyaikaisten toisiinsa lomittuvista episodeista koostuvien ja/tai useita aikatasoja sisältävien elokuvien kantaisä.

Muita pienimuotoisempi ja yhtenäisempi nykyaikaistarina on elokuvan ehdottomasti paras osio. Babylonia-jakso sävähdyttää lähinnä hulppeana tuotannollisena voimannäyttönä, mutta myös kuninkaaseen rakastunutta "Vuorten Tyttöä" energisesti esittävän Constance Talmadgen ansiosta. Näyttelijöistä kaikkein valovoimaisin on silti nykyaikajakson nuori vaimo Mae Marsh. Myös Miriam Cooper saman episodin "huonona tyttönä" ("The Friendless One") on varsin hyvä. Monen muun Griffith-leffan päätähdellä Lillian Gishillä on tässä outo ja edellämainittuihin verrattuna mitätön rooli "Kehtoa Keinuttavana Naisena" episodeja toisiinsa liimaavissa välikuvissa.

Jeesuksesta ja Pärttylinyön verilöylyyn johtaneista tapahtumista kertovat osiot eivät saaneet minua kunnolla mukaansa. Osaltaan tämä selittynee sillä, ettei kyseisiä jaksoja ole enää kokonaisina edes olemassa. Mutta ilmeisesti ne eivät alunperinkään olleet yhtä tenhoavia kuin nuo kaksi muuta episodia. Griffith nimittäin leikkeli elokuvaansa uusiksi todettuaan, ettei se menestynyt toivotusti, ja julkaisi nykyaika- ja Babylonia-jaksot myöhemmin myös omina elokuvinaan. Oman aikansa filmitaidetta Suvaitsemattomuus edustaa tässä epätäydellisessä nykymuodossaankin silti ylväämmin kuin ehkä mikään muu teos. (17.3. Orion)

+ vangitsevan dramaattinen nykyaikajakso
+ näyttävästi lavastettu Babylonia-jakso
+ Mae Marshin, Constance Talmadgen ja Miriam Cooperin näyttelijäsuoritukset
+ elokuvahistorian ehdoton merkkipaalu
− kokonaisuutena epätasainen

★★★★★

Dickens Before Sound

Käsittelyvuorossa on British Film Instituten viime vuonna julkaisema tupla-DVD Dickens Before Sound. Kuten julkaisun nimestäkin on helposti pääteltävissä, kyseessä on varhaisista Charles Dickens -filmatisoinneista koostuva elokuvahistoriallinen aarrearkku. Oman aikansa englantilaista yhteiskuntaa satiirisissa ja dramaattisissa tarinoissaan kuvannut Dickenshän on epäilemättä yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista (britti)kirjailijoista. Filmatisointien määrässäkin se näkyy: vuoteen 1927 mennessä Dickensin kirjoista oli tehty yhteensä jo satakunta valkokangassovitusta, joista ikävä kyllä vain noin kolmannes on säilynyt meidän päiviimme. Yksi syy Dickensin suosioon elokuvantekijöiden keskuudessa niin mykkäkaudella kuin myöhemminkin lienee ollut se, että tämä mielikuvitusrikas partaveikko oli nimenomaan erityisen taitava kertoja. Esimerkiksi pitkän kertomuselokuvan merkittävimpänä uranuurtajana pidetty D.W. Griffith on sanonut, että hänen kerrontatekniikkansa on pitkälti Dickensin kirjoista omaksuttu. Edellämainitun valossa onkin aika hämmästyttävää, ettei Griffith itse kuitenkaan toteuttanut uransa aikana kuin yhden suoranaisen Dickens-sovituksen, tältäkin kokoelmalta löytyvän yksikelaisen The Cricket on the Hearth -filmin (USA 1909).

BFI:n lähtökohtana on ollut koota DVD omista arkistoistaan löytyvistä brittituotannoista, mutta onneksi tätä ideaa ei ole orjallisesti noudatettu. Näin on saatu mukaan ensinnäkin mainittu Griffithin teos, joka on toteutukseltaan jo aavistuksen "elokuvallisempi" kuin muut aikalaisensa, sekä toisaalta varhaisin säilynyt kaksikelainen Dickens-filminnös Nicholas Nickleby (USA 1912) ja vielä valikoiman ainoana kokopitkänä Frank Lloydin ohjaama Oliver Twist (USA 1922). Elokuvahistoriallisesti arvokasta ja mielenkiintoista lainatavaraa on myös DVD:n aloittava kahdeksanminuuttinen taikalyhtyesitys Gabriel Grub – or, The Goblins who Stole a Sexton, jossa piirrosdioja, ääneenluentaa, musiikkia ja erilaisia tehokeinoja hyödyntäen kerrotaan yhdestä Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit -kirjan episodista. Vastaavanlaiset taikalyhtyesitykset olivat suosittuja jo Dickensin elinaikana (1812–1870), ja vaikka yleisesti toisin luullaan, tämä elokuvan esiasteena pidetty viihteen muoto jatkoi eloaan ja kehittymistään elokuvan rinnalla aina 1910-luvulle asti. Juuri tämä kyseinen taikalyhtyesitys on valmistettu vuosien 1880 ja 1910 välisenä ajanjaksona, sen tarkempaa tietoa sen alkuperästä ei ole.

David Copperfield

DVD:llä mukana olevista elokuvanäytteistä (ja kaikista säilyneistä Dickens-filmatisoinneista) varhaisin on R.W. Paulin tuottama ja W.R. Boothin ohjaama Scrooge; or, Marley's Ghost (Britannia 1901). Säilynyt neliminuuttinen pätkä käsittää noin puolet alkuperäisestä filmistä, joka tekoajankohtaansa nähden oli jo varsin kunnianhimoinen tuotos pyrkiessään viidellä kohtauksella kattamaan koko tämän jouluisen tarinan päätapahtumat. Ilmaisu siinä toki on vielä aika kömpelöä. Vaikka kutakin kohtausta edeltävässä välitekstissä aina selitetäänkin mitä kohtauksessa tulee tapahtumaan, on katsojan tunnettava hahmot ja tarina entuudestaan saadakseen jutusta mitään tolkkua.

J. Stuart Blacktonin Vitagraph-yhtiölle ohjaama Oliver Twistin versio (USA 1909) ei ole kerronnallisesti kovinkaan paljon kehittyneempi, mutta melko ansiokkaasti kohtalon riepotteleman orpopojan tarina on siinä kuitenkin saatu puristettua pariinkymmeneen kohtaukseen ja yhdeksään minuuttiin. Nancyn murha kuvataan jopa aika tyylikkäästi siten, että itse verityö tapahtuu huoneessa jonne kamera ei "näe". Jo mainittu The Cricket on the Hearth poikkeaa samana vuonna valmistuneesta ja suunnilleen samanmittaisesta Oliver Twististä tyylillisesti muun muassa siten, että kuvia on enemmän ja väliteksejä vähemmän, kuva-alaa hyödynnetään myös syvyyssuunnassa ja leikkausta käytetään innovatiivisesti kahden samanaikaisen toiminnan näyttämiseen (paralleelileikkaus). Kolmas saman vuoden näyte, David Aylottin Williamson Kinematograph Companylle ohjaama The Boy and the Convict (Britannia 1909, 12''), taas noudattaa Oliver Twistiäkin orjallisemmin 1 väliteksti + 1 kuva = 1 kohtaus -kaavaa, ollen sitä huomattavasti hitaampi rytmiltään. Nuoren pojan ja vankikarkurin kohtaamisesta ja sen kauaskantoisista seurauksista kertova stoori on vapaa tulkinta Suurista odotuksista, vaikka ei se henkilöhahmojen nimistä eikä krediiteistä käy ilmi.

1910-luvulta DVD:llä on kolme näytettä. Edwin Thanhouserin tuottama ja George O. Nicholsin ohjaama Nicholas Nickleby on kuvakerronnallisesti jo melko edistyksellinen sikäli, että siinä on useita kuvakoon ja -kulman vaihdoksia kohtausten sisälläkin. Elokuva tiivistää paksun romaanin tapahtumat kahteenkymmeneen minuuttiin, joten aika ronskia juonen oikomista siinä on tietysti pitänyt harrastaa. Jonkinlaisen tolkun tarinasta tässäkin muodossa silti saa. Larry Trimblen Vitagraphille ohjaamasta The Pickwick Papers -leffasta (Britannia/USA 1913) on mukana ensimmäinen episodi The Honourable Event. Alunperin elokuva käsitti kolme kirjan eri kohtiin perustunutta episodia, joista kukin oli yhden kelan mittainen. Kerronta tässä väärinkäsitys-teemaisessa tapakomediassa noudattaa taas tuttua otos per kohtaus -kaavaa. Pickwickiä esittävä John Bunny oli aikansa kuuluisimpia koomikoita, mutta vuonna 1915 tapahtuneen kuolemansa jälkeen hän vaipui nopeasti unholaan. Thomas Bentleyn täyspitkästä David Copperfieldistä (Britannia 1913) on DVD:llä vain kahdeksan minuutin katkelma. Näytteen perusteella tässä ensimmäisessä brittifeaturessa on ainakin komeita maisemaotoksia ja joissakin kohdissa kamera jopa liikkuu hieman. Lähdeteosta kunnioitetaan silläkin tavalla, että väliteksteissä käytetään suoria ensimmäisen persoonan lainauksia kirjasta.

Frank Lloydin ohjaama, Jackie Cooganin ja Lon Chaneyn tähdittämä 74-minuuttinen Oliver Twist vuodelta 1922 on DVD:n helmi. Tämä Jackie Coogan Productionsin tuotos on tietenkin tehty mittojen mukaan 7-vuotiaalle päätähdelleen, joka edellisvuonna oli valloittanut maailman elokuvakatsojien sydämet "Chaplinin poikana" ja jonka markkina-arvoa isä-Coogan pyrki maksimaalisesti hyödyntämään. Mainitusta seikasta johtuen Oliverin hahmossa on ehkä enemmän coogania kuin dickensiä, mutta joka tapauksessa Coogan tekee jälleen ilmiömäisen roolisuorituksen ja elokuvaa pidetään yhtenä parhaista tämän kymmeniä kertoja filmatun tarinan valkokangasversioista. Kovin rikkaaseen henkilökuvaukseen teoksessa ei toki edes pyritä, mutta vallan viihdyttävä se on ja rasavilli-Cooganin päästessä vauhtiin hetkittäin myös hauska. Uransa huippuvaihetta vasta lähestyvä Lon Chaney esittää ilkeää Faginia miltei liiankin antaumuksellisesti, yrittäen karikatyyrimäisellä suorituksellaan varastaa show'n Cooganilta siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämänkin kauniin elokuvan uskottiin iäksi kadonneen, kunnes siitä 1970-luvulla löytyi välitekstittämätön kopio, joka Cooganin ja – alkuperäisnegatiivin sen sisältämän hopean takia polttaneen – tuottaja Sol Lesserin avustuksella sitten restauroitiin esityskuntoon. Suurenmoista, että tämä kuten muutkin DVD:llä mukana olevat filmit on saatu pelastettua.

BFI:n arkistoista on täytteeksi kaivettu vielä Frank Millerin ja Harry B. Parkinsonin ohjaama dokumentti Dickens' London (Britannia 1924, 12'') sekä neliminuuttinen Bransby Williamsin monologi Hugh Croisen ohjaamasta Grandfather Smallweed -äänielokuvasta (Britannia 1926–1929). Viimemainittu näyte toimii oivana esimerkkinä siitä miten kömpelöitä varhaisimmat äänifilmit olivat, verrattuna vaikkapa kerronnallisesti juohevaan vuoden 1922 Oliver Twistiin.

Plussat, miinukset ja tähdet kokonaisuudelle:

+ kiehtova kurkistusikkuna elokuvan varhaishistoriaan
+ laadukkaat esittelytekstit kaikista filmeistä
+ Jackie Coogan Oliver Twistinä, Lon Chaney Faginina
− kommenttiraita vain The Cricket on the Hearthissa

★★★★★