Blade Runner 2049 (2017)

Blade Runner 2049, USA
Ohjaus Denis Villeneuve

Kanadalainen Denis Villeneuve on vaivihkaa noussut Hollywoodin kuumimpien ohjaajatähtien joukkoon. Niinpä hänen ohjaamaansa jatko-osaa Ridley Scottin scifi-klassikko Blade Runnerille (1982) on odotettu kieli pitkällä. Eikä uusi Blade Runner 2049 pettymystä tuota, jos ei odotuksia ylitäkään. Varsinkin visuaalisesti elokuva on huikea niin kuin tämän lajin elokuvan tietysti kuuluu ollakin. Jokohan vihdoin napsahtaisi Oscar mestarikuvaaja Roger Deakinsille?

Tarinassa kiehtovaa on ihmisyyden ja keinoihmisyyden välisen rajapinnan tutkailu, siis sen mikä ihmisestä lopulta tekee ihmisen. Kovin paljon pintaa syvemmälle aiheen käsittelyssä ei kuitenkaan päästä. Ajatuksia herättävästi elokuva muistuttaa myös siitä mahdollisuudesta, että jos kaikki tietojärjestelmiin tallennettu data jostakin syystä häviäisi, saattaisivat seuraukset olla ihmiskunnan kannalta tuhoisat.

Ryan Gosling näyttelee replikantti K:ta, joka vuoden 2049 Los Angelesissa toimii poliisin palveluksessa "blade runnerina", siis tyyppinä jonka hommana on jäljittää ja "poistaa" aiemman sukupolven replikantteja, koska nämä ilmeisesti tietävät liikaa siitä miten maailma toimii tai jotain. Yksi rutiinitehtävä johdattaa hänet – tai pitäisikö sanoa sen, en ole varma – sellaisen salaisuuden jäljille, jonka laajempi paljastuminen uhkaisi maapallon tulevaisuutta ja joka hänen sen vuoksi olisi kyettävä ratkaisemaan ennen tarinan pahiksia. Sankarimme kantilta asiasta tekee astetta kimurantimman se, että arvoituksen ratkaisulla saattaa olla jotakin tekemistä myös hänen oman alkuperänsä kanssa.

Elokuva onnistuu melko hyvin tärkeimmässä tehtävässään eli katsojan irrottamisessa omasta arkitodellisuudestaan. Se vie meidät visuaalisesti huikealle elämysmatkalle sellaiseen mahdolliseen tulevaisuuteen, joka edessämme ehkä olisi, jos alkuperäisen Blade Runnerin esittämät synkät visiot olisivat toteutumassa. Pohdiskeltavaakin elokuva siis antaa, mutta silti tuntuu, että ulkoinen näyttävyys on ollut tekijöille tärkeämpi päämäärä kuin katsojan mielen varsinainen myllertäminen. Lähes kolmituntisena ääripessimistisenä dystopiana teos on myös aika uuvuttava.

Yksitotiselle Goslingille vahvaa taustatukea näyttelijöinä antavat Robin Wright sankarin pomona, Jared Leto pääpahiksena, Sylvia Hoeks hänen hyytävän tehokkaana oikeana kätenään ja Ana de Armas K:n hologrammityttöystävänä, jota jotkut ovat osuvasti luonnehtineet elokuvan hahmoista inhimillisimmäksi. Pikkuroolissa vilahtaa myös meidän oma Krista Kososemme, jolle on peräti annettu pari suomenkielistä repliikkiäkin. Lopulta show kuitenkin pedataan vanhalle kunnon Harrison Fordille, joka tekee tyylikkään ja ikäiselleen sopivan paluun alkuperäisen blade runnerin Rick Deckardin rooliin.

Katsoin elokuvasta 2D-version. (12.12. Kinopalatsi Helsinki)

+ ihmisyyden ydintä pohtiva kiehtova tieteistarina
+ huikea visuaalinen toteutus
+ Harrison Fordin komea paluu Rick Deckardin rooliin
− hieman uuvuttava

★★★★★