Ohjaus Erle C. Kenton
H.G. Wellsin tieteisromaanit ovat inspiroineet elokuvantekijöitä eisensteineistä spielbergeihin. Vuonna 1896 ilmestyneen Tohtori Moreaun saaren useista valkokangassovituksista jonkinlaisen klassikon aseman on saavuttanut tämä aiheen ensimmäinen Hollywood-tulkinta, jota Suomessa ei ole nähty kuin videolevityksessä 1990-luvulla (silloin nimellä Kadotettujen sielujen saari). Tarinan myöhemmät filminnökset eivät ole olleet kovin onnistuneita, joten eiköhän ennen pitkää joku nimiohjaaja vielä siihen tartu. Toivokaamme niin.
Island of Lost Souls alkaa siitä kun merihätään joutunut Edward Parker (Richard Arlen) (jostakin syystä sankarin nimi on kaikissa filmiversioissa eri kuin kirjassa) poimitaan villieläimiä rahtaavaan laivaan. Elikot ovat menossa tietylle tohtori Moreaulle, joka on pystyttänyt salaisen laboratorion syrjäiselle saarelle kaukana kaikesta. Kun Parker sitten riitaantuu laivan kapteenin kanssa, pudottaa tämä hänet lähimpään satamaan, joka sattuu olemaan nimenomaisen tohtori Moreaun satama. Näin pääsemme tutustumaan tuohon eleganttiin mutta totaalisen kajahtaneeseen tiedemieheen, jota legendaarinen brittitähti Charles Laughton antaumuksella esittää. "Tiedätkö millaista on tuntea itsensä Jumalaksi?", kysyy tämä hämmentyneeltä vieraaltaan yhdessä elokuvan avainrepliikeistä.
Moreaun "tieteellisen" työn tavoitteena on, Darwinin ajatusten innoittamana ja kirurgitoverinsa Montgomeryn (Arthur Hohl) avustamana, löytää keino jolla eläimet voidaan muuntaa ihmisten kaltaisiksi. Luomiaan eläimen ja ihmisen välimuotoja hän pitää vallassaan ruoskan ja säätämänsä lain turvin. Näistä hänen luomuksistaan tähän mennessä täydellisin on "pantterinainen" Lota (Kathleen Burke), jonka Moreau tieteen nimissä yrittää saada parittelemaan vieraansa kanssa. Tohtorin näkökulmasta tilanne muuttuu entistä mielenkiintoisemmaksi, kun sulhasensa katoamisesta huolestunut Parkerin tyttöystävä Ruth (Leila Hyams) löytää myös tiensä saarelle. Vaalea ihmiskaunotar kun luonnollisesti herättää joidenkin urospuolisten ihmiseläinten mielenkiinnon.
Ei Island of Lost Souls kaiken nähnyttä nykykatsojaa tietenkään suuremmin hätkähdytä. Myöskään se ei ole kestänyt ihan yhtä hyvin aikaa kuin vaikkapa Universalin klassikko Frankenstein (1931) tai toinen Paramount-tuotos Tohtori Jekyll ja Mr Hyde (1931). Omana aikanaan Island of Lost Souls oli kuitenkin monille liikaa. Useissa maissa, esimerkiksi Laughtonin ja Wellsin kotimaassa Englannissa, elokuva kiellettiin vuosikymmeniksi. Wellsiä se ei sinänsä haitannut, koska hän itsekin kuului elokuvan äänekkäisiin inhoajiin. Kirjailijan mielestä filmisovitus korosti liikaa tarinan kauhuaineksia ja sivuutti sen syvemmän filosofisen sisällön.
Suurimpana syynä esityskieltoihin ovat ilmeisesti olleet elokuvan sisältämät viittaukset vivisektioon. Myöskin viittaukset ihmisen ja "ei-ihmisen" välisen seksin mahdollisuuteen ovat epäilemättä olleet kovaa kamaa aikana, jolloin Will Hays ja muut moraalinvartijat alkoivat yhä äänekkäämmin vaatia (Amerikassa) elokuvayhtiöiltä itsesensuuria. Kiinnostavaa onkin erityisesti se, miten Island of Lost Souls tasapainoilee oman aikansa hyväksyttävyysnormien rajoilla. Tässä suhteessa se menee – MGM:n Freaksin (1932) ohella – 1930-luvun alun kauhuklassikoista ehkä kaikkein pisimmälle.
Laughtonin vangitseva roolisuoritus Moreauna on elokuvan vahvimpia valtteja. Myös paksun maskin alla ilmeilevä Dracula-tähti Bela Lugosi onnistuu mielestäni melko hyvin epäkiitollisessa roolissaan ihmiseläinten kapinan aloittavana Lainlukijana. Muut näyttelijät jäävät auttamatta näiden kahden tähden varjoon. Tunnelmallinen kameratyö on pehmeän fokuksen pioneerinakin kuvaajapiireissä tunnetun Karl Strussin (mm. Auringonnousu, Tohtori Jekyll ja Mr Hyde, Diktaattori) käsialaa.
+ Laughton ja Lugosi
+ raflaava tarina ja aihe
+ tasapainoilu oman aikansa moraalikoodiston kanssa
− melko värittömät muut näyttelijät
★★★★★
Blu-ray
Vuonna 2012 julkaistu blu-ray on taattua Masters of Cinema -laatua (mukana paketissa on myös samansisältöinen DVD). Teknisenä haasteena on ollut alkuperäisnegatiivin puuttuminen, mistä johtuen lähteenä on käytetty parhaita saatavilla olleita positiivikopioita eli kahta 35-millistä ja yhtä 16-millistä. Lisäksi on syytä huomioida, että elokuva on valmistunut aikana, jolloin äänitysteknologia oli vielä suhteellisen kehittymätöntä. Näihin seikkoihin nähden blu-ray on kuvan- ja äänenlaadultaan varsin kelvollinen. Epätasaisuuksia on, mutta ei häiritsevässä määrin. Kuvaformaatti on 1.37:1 ja ääniraita tarjoillaan muodossa DTS-HD Master Audio 2.0. Kuullun ymmärtämistä helpottaa optiona oleva englanninkielinen tekstitys.
Videoekstroina on alkuperäisen trailerin lisäksi vain kaksi haastattelupätkää. Toisessa Charles Laughtonista elämäkerran kirjoittanut Simon Callow käy läpi Island of Lost Soulsin tuotantohistoriaa ja tematiikkaa. Toisessa taas elokuvahistorioitsija ja -kriitikko Jonathan Rigby pui elokuvan ja kirjan suhdetta ja kuvailee myös laajemmin kauhuelokuvagenren syntyä. Kaikki videoekstrat (yhteismitaltaan tasan 30 minuuttia) ovat ilahduttavasti 1080p HD -formaatissa. Pakkauksessa on mukana myös 32-sivuinen kirjanen, jonka pääsisältönä on kauhufiktioon erikoistuneen toimittaja-kriitikon Kim Newmanin upeasti kuvitettu essee Island of Lost Souls -elokuvasta.
Kuva ja ääni: ★★★★★
Ekstrat: ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti