Ohjaus David Wark Griffith
 |
| "The Dear One" (Mae Marsh) |
Yksi isohko aukko kirjoittajan elokuvasivistyksessä tuli vihdoin paikattua, kun Orion tarjosi tilaisuuden nähdä D.W. Griffithin Suvaitsemattomuuden valkokankaalta. Tämä kaikilla mittareilla suuri teos valmistui elokuussa 1916 elokuvan ensimmäisiin suuriin visionääreihin lukeutuvan ohjaajan toisena täysmittaisena featurena. Sisällissodan ajoista kertova Kansakunnan synty oli saanut ensi-iltansa noin puolitoista vuotta aiemmin. Vaikka se olikin ollut valtaisa menestys, räikeän etelävaltiolaisen näkökulmansa johdosta sitä myös suuresti vastustettiin rasistisena. Niinpä Griffith päätti seuraavassa teoksessaan käsitellä juuri suvaitsemattomuuden aiheuttamia vääryyksiä. Lisäksi hän halusi tehdä elokuvan, joka ylittäisi edeltäjänsäkin mahtipontisuudessa.
Suvaitsemattomuuden perustana on alunperin "The Mother and the Law" -nimiseksi itsenäiseksi elokuvaksi kaavailtu nykyaikaistarina, jossa ensin gangsterit ja sitten liian virkaintoiset sosiaalitädit suistavat köyhän mutta onnellisen avioparin elämän raiteiltaan. Jossakin vaiheessa Griffith päätti, korostaakseen aiheen ajattomuutta, laajentaa elokuvaa lisäämällä siihen muinaiseen Babyloniaan, Raamatun ajan Palestiinaan ja 1500-luvun Ranskaan sijoittuvat episodit, joissa kerrotaan kuningas Belshazzarin kukistumisesta, Jeesuksen viimeisistä päivistä ja Katariina de Medicin toimeenpanemasta hugenottien joukkoteurastuksesta. Elokuvakerronnallisesti mullistava oli Griffithin ratkaisu kuljettaa näitä neljää tarinaa ristikkäin siten, että ne kytkeytyvät toisiinsa temaattisesti rytmin tiivistyessä loppua kohden. Monen muun asian ohella Suvaitsemattomuus on siis nykyaikaisten toisiinsa lomittuvista episodeista koostuvien ja/tai useita aikatasoja sisältävien elokuvien kantaisä.
Muita pienimuotoisempi ja yhtenäisempi nykyaikaistarina on elokuvan ehdottomasti paras osio. Babylonia-jakso sävähdyttää lähinnä hulppeana tuotannollisena voimannäyttönä, mutta myös kuninkaaseen rakastunutta "Vuorten Tyttöä" energisesti esittävän Constance Talmadgen ansiosta. Näyttelijöistä kaikkein valovoimaisin on silti nykyaikajakson nuori vaimo Mae Marsh. Myös Miriam Cooper saman episodin "huonona tyttönä" ("The Friendless One") on varsin hyvä. Monen muun Griffith-leffan päätähdellä Lillian Gishillä on tässä outo ja edellämainittuihin verrattuna mitätön rooli "Kehtoa Keinuttavana Naisena" episodeja toisiinsa liimaavissa välikuvissa.
Jeesuksesta ja Pärttylinyön verilöylyyn johtaneista tapahtumista kertovat osiot eivät saaneet minua kunnolla mukaansa. Osaltaan tämä selittynee sillä, ettei kyseisiä jaksoja ole enää kokonaisina edes olemassa. Mutta ilmeisesti ne eivät alunperinkään olleet yhtä tenhoavia kuin nuo kaksi muuta episodia. Griffith nimittäin leikkeli elokuvaansa uusiksi todettuaan, ettei se menestynyt toivotusti, ja julkaisi nykyaika- ja Babylonia-jaksot myöhemmin myös omina elokuvinaan. Oman aikansa filmitaidetta Suvaitsemattomuus edustaa tässä epätäydellisessä nykymuodossaankin silti ylväämmin kuin ehkä mikään muu teos. (17.3. Orion)
+ vangitsevan dramaattinen nykyaikajakso
+ näyttävästi lavastettu Babylonia-jakso
+ Mae Marshin, Constance Talmadgen ja Miriam Cooperin näyttelijäsuoritukset
+ elokuvahistorian ehdoton merkkipaalu
− kokonaisuutena epätasainen
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti