Ohjaus Ben Affleck
4. marraskuuta 1979 iranilaiset kiihkoilijat valtasivat Yhdysvaltain Teheranin lähetystön ja ottivat sen työntekijät panttivangeikseen. Tavoitteena oli painostaa Yhdysvallat luovuttamaan vallankumouksessa syrjäytetty ja Yhdysvalloista turvapaikan saanut sairas šaahi kotimaahansa tuomiolle. Koska šaahi oli USA:n tukema ja myös sen alun perin valtaan nostama ja koska häntä olisi Teheranissa odottanut varma kuolemantuomio, vaatimuksiin ei voitu suostua. Niin alkoi 444 päivän mittaiseksi venynyt panttivankikriisi, joka jossain määrin hiertää Yhdysvaltojen ja Iranin välejä edelleen.
Muistan hyvin uutiset, joissa mainituista tapahtumista kerrottiin. Sitä vastoin minulla ei ole ollut hajuakaan siitä, että kuusi lähetystön työntekijää oli onnistunut livahtamaan ja piiloutumaan Kanadan lähetystön suojiin ja että heidät oli onnistuneesti saatu salakuljetettua kotiin Amerikkaan kriisin vielä kestäessä. Eikä ole ollut monella muullakaan, sillä kyseinen CIA:n salahanke on tullut julkisuuteen vasta äskettäin. Tuosta uhkarohkeasta kuuden amerikkalaisen pelastusoperaatiosta kertoo Chris Terrion kirjoittama ja Ben Affleckin ohjaama vuoden tärkeimpien elokuvapalkintojen voittaja Argo. Affleck esittää itse Tony Mendeziä, jonka omaelämäkerralliseen kirjaan "The Master of Disguise" Terrion käsikirjoitus osittain perustuu. Toisena lähteenä on ollut Joshuah Bearmanin Wired-lehteen kirjoittama artikkeli "The Great Escape".
CIA:ssa työskennellyt Mendez sai mahdottomalta tuntuvaksi tehtäväkseen järjestää "Teheranin kuusikon" tavalla tai toisella pois Iranista. Ratkaisu löytyi mistäpä muualtakaan kuin Hollywoodista. Keksittiin feikkielokuvaprojekti, scifihörhellys nimeltä "Argo", jonka kuvauspaikkoja kanadalaisen tuotantoryhmän jäseniksi naamioituneet jenkit muka Iranista skouttaisivat. Kaiken piti näyttää aidolta, joten peiteoperaation suojaksi perustettiin ihan oikea tuotantoyhtiö, järjestettiin isolla rytinällä lehdistötilaisuus ja ostettiin mainostilaa Amerikan tärkeimmistä elokuvalehdistä. Tarkoitukseen sopiva käsikirjoitus kuvaluonnoksineen oli jo valmiina. Ne sekä läjä muuta rekvisiittaa ja väärennettyjä papereita mukanaan Mendez sitten matkusti Teheraniin – tietoisena siitä, että jos jokin menisi pieleen, keinoa päästä takaisin kotiin ei olisi.
Näistä aineksista ovat Affleck ja Terrio keittäneet kokoon varsin vetävän trillerin, joka pelkän viihdyttävyysaspektin lisäksi saa pohtimaan tiedotusvälineiden roolia poliittisessa historiankirjoituksessa laajemminkin. Vaikka leffa pysytteleekin tiukasti Mendezin ja ahdinkoon joutuneiden amerikkalaisdiplomaattien kintereillä, onnistuu se herättämään mietteitä myös siitä, millaista on ollut elää šaahin ja sittemmin yhtä itsevaltaisten ajatollahien hallitsemassa maassa. Tapahtumia taustoittava dokumentaarinen osuus elokuvan alussa on hyvä ja perusteltu ratkaisu. Saattaa kyllä olla, että elokuva olisi vielä parempi, jos se olisi toteutettu kokonaan samalla tyylillä. Tämä uskomaton tositarina ei välttämättä olisi kaivannut ylimääräistä dramatisointia.
+ jännittävä ja viihdyttävä tarina
+ perustuu tositapahtumiin
− syystä tai toisesta ei silti suuremmin sävähdyttänyt
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti