Ohjaus Pier Paolo Pasolini
Pääsiäisillan leffaviihdykkeeksi valikoitui yksi kuuluisimmista ja arvostetuimmista Jeesus-elokuvista. Ironista kyllä sen on ohjannut ateistina, kommunistina ja julkihomona tunnettu provokaattori Pier Paolo Pasolini, jonka edellinen työ, La Ricotta -episodi kokoomateokseen Ro.Go.Pa.G, oli aiheuttanut miehelle jumalanpilkkasyytteen vain vuotta aiemmin. "Paavi Johannes XXIII:n rakkaalle muistolle" omistettu Matteuksen evankeliumi on kuitenkin saanut palkinnon jopa kansainväliseltä katoliselta elokuvatoimistolta OCIC:ilta, mikä se sitten lieneekin, ja päässyt Vatikaanin suosittelemien 45 elokuvan listalle.
Matteuksen evankeliumi on nimensä mukaisesti suora filminnös Matteuksen evankeliumista. Jopa lähes kaikki vuorosanatkin on napsittu sellaisinaan Raamatun sivuilta. Pasolini on selittänyt pyrkineensä mahdollisimman pelkistettyyn ja rehelliseen kuvaukseen Jeesuksen elämästä. Alkuperäisistä evankeliumeista Matteuksen teksti vetosi häneen eniten juuri tässä mielessä. "Mikään lisätty kuva tai sana ei pysty tavoittamaan tekstin runollisia korkeuksia", italialaisohjaaja on sanonut.
Elokuvan tyyliä voisikin luonnehtia runollisen realistiseksi. Neorealismin perinteitä vaalien se on kuvattu kaukana studioilta "feodaalisessa" Etelä-Italiassa. Kaikki näyttelijät ovat amatöörejä ja mikä vielä olennaisempaa tavallisia ihmisiä. Jeesusta esittää 19-vuotias espanjalaisopiskelija Enrique Irazoqui ja Mariaa (iäkkäämpänä) ei kukaan vähäisempi kuin Pasolinin oma äiti. Nuoren Marian roolissa on 14-vuotias Margherita Caruso. Jeesuksen äidillä ei taida olla elokuvassa yhtään vuorosanaa, mutta Pasolini ja kuvaaja Tonino Delli Colli saavat paljon irti kummankin Marian kasvoista. Ääniraidalla soivat sulassa sovussa Bach ja Mozart sekä negrospirituaalit ja afrikkalainen musiikki.
Pasolinin näkemyksessä tietysti korostuu se, että Jeesus oli ns. kansan mies ja papiston haastava kapinoitsija. Hahmo on ainakin tavanomaisia elokuva-Jeesuksia kiihkeämpi ja palavapuheisempi. Irazoqui on roolissaan oikein hyvä, jos kohta näyttelijäilmaisua en tämän elokuvan erityisiin vahvuuksiin lukisi. Joku voisi myös sanoa, että käsikirjoitus olisi tarvinnut dramaturgin kosketusta, mutta se tietysti olisi ristiriidassa koko leffan perusidean kanssa. Kuvauksellisesti elokuva on erittäin kaunis. Ilmankos Pasolini luotti jatkossakin Delli Colliin, joka kuvasi hänen neljästätoista elokuvastaan yksitoista. Sama mies tunnetaan myös Sergio Leonen mestariteosten kuvamaakarina, lieneekö siis pelkkää sattumaa, että tunnistin Matteuksen kuvailmaisussa myös eräitä Leonen westernit mieleen tuovia piirteitä. Niin tai näin, maailman suurin kertomus ja valtavirtaa vastaan uiva ohjaaja, joka uskoo ihmiskasvojen ja yksinkertaisten kuvien ilmaisuvoimaan, ei ole hullumpi yhdistelmä.
Jeesusta esittävä Enrique Irazoqui muuten päätyi elokuvaan varsin erikoisella tavalla. Oman kertomansa mukaan hän oli Italiassa etsimässä tukijoita diktaattori Francoa vastustaneelle salaliitolle ja pääsi tässä tehtävässä tapaamaan Pasolinia. Tämä kuunteli hänen asiansa ja lupautui auttamaan, mutta pyysi vastapalvelukseksi paksukulmakarvaista nuorukaista valmisteilla olevan elokuvansa pääosaan! Tämä ei aluksi innostunut asiasta lainkaan mutta suostui lopulta. Nykyisin Irazoqui vaikuttaa muun muassa kirjallisuuden professorina, taloustieteilijänä, informaatioteknologiaeksperttinä ja tietokonešakkiguruna kotikaupungissaan Cadaquésissa. Aika mielenkiintoinen elämänura kaverilla! (katsottu 31.3.)
+ pelkistetty, alkuperäisille teksteille uskollinen tulkinta kaikille tutusta tarinasta
+ kauniisti kuvattu
+ tavallista palavapuheisempi Jeesus
− kerronta voisi olla juohevampaakin
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti