Aleksander Fordin kirjoittama ja ohjaama Ensimmäinen piiri (Den første kreds/The First Circle, Tanska/Länsi-Saksa 1973) tuli nähtyä vahingossa. Luulin nimittäin olevani menossa katsomaan ihan toista elokuvaa, kunnes Orionin lippujonossa hoksasin, että olin erehtynyt päivästä. No en siinä vaiheessa enää kehdannut kääntyä takaisinkaan, joten tulinpa kerrankin nähneeksi elokuvan, josta en etukäteen tiennyt yhtikäs mitään. Tällaista sokkoammuntaa voisi ehkä harrastaa enemmänkin.
Ensimmäinen piiri perustuu Aleksandr Solženitsynin samannimiseen romaaniin ja kertoo poliittisten vankien kohtelusta toisen maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliitossa. Elokuvan alussa nuori ulkoministeriön virkamies Volodin (Peter Steen) soittaa arkaluontoisen varoituspuhelun äitinsä hengen pelastaneelle lääkärille. Tämä puhelu jäljitetään, ja soittajan henkilöllisyys pyritään selvittämään valtion turvallisuushankkeita kehittämään perustetussa laboratoriossa. Sen työntekijät ovat poliittiseen epäsuosioon joutuneita insinöörejä, matemaatikoita ja professoreita, jotka on ensin toimitettu vankileirille Siperiaan ja siirretty sitten "etuoikeutettuina" tähän Moskovan lähellä sijaitsevaan tutkimuslaitokseen. Keskeisimmäksi henkilöksi kohoaa matemaatikko Neržin (Gunther Malzacher), joka määrätään suunnittelemaan erityinen äänentunnistus- ja koodauslaite valtiojohdon tarpeisiin. Samantapaisen projektin parissa työskenteli myös Solženitsyn itse ollessaan erikoisvankila "Numero 16:n" asukas 1940-luvun lopulla. Kirja ja elokuva pohjautuvat hänen kokemuksiinsa siellä.
Painavaa asiaahan tämä tietysti on, mutta ei elokuva minua saanut ihmeemmin innostumaan. Dialogivetoinen ja sisällöltään raskas draama on raskas myös katsoa, etenkin kun henkilöhahmot jäävät vähän etäisiksi. Budjetin niukkuuskin näkyy, ja vaikka kyky eläytyä tapahtumiin ei suoranaisesti olekaan kielestä kiinni, ei asiaa varmasti ainakaan helpota se, että elokuva on toteutettu englanninkielisenä tanskalaisin, saksalaisin ja puolalaisin näyttelijöin. Kuvakerronnallisesti kiinnostavaa on ahkera zoomin ja pysäytyskuvien käyttö. Ne rytmittävät kerrontaa kivasti ja tuovat elokuvaan omannäköistään ilmettä.
Solženitsynin romaani ilmestyi muuten ensimmäisen kerran englanninkielisenä lyhennelmänä 1968. Samana vuonna maineikas puolalaisohjaaja Aleksander Ford pakeni antikommunistiksi syytettynä kotimaastaan asettuen ensin pariksi vuodeksi Israeliin ja myöhemmin Tanskaan. Ensimmäinen piiri -elokuvaa alettiin valmistella siellä 1970. Samana vuonna Solženitsyn palkittiin kirjallisuuden Nobelilla ja Ensimmäinen piiri julkaistiin Tammen kustantamana Suomessa. Alkuperäinen lyhentämätön laitos kirjasta ilmestyi kuitenkin vasta 1978 Ranskassa. Suomessa sitä ei ole julkaistu vieläkään, eikä Fordin elokuvaversiota ole koskaan nähty täällä kaupallisessa ohjelmistossa. (21.8. Orion)
+ painavaa asiaa Stalinin ajan Neuvostoliitosta
+ todentuntuinen
− raskas myös katsoa
− henkilöhahmot jäävät etäisiksi
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti