Szegénylegények, Unkari
Ohjaus Miklós Jancsó
Miklós Jancsón kansainväliseen maineeseen nostama Miehet ilman toivoa esitettiin Orionin 50 vuotta sitten -sarjassa, vaikka elokuvan ensi-ilta (IMDB:n mukaan) olikin vasta tammikuussa 1966. En ole suurensuuri Jancsó-fani, mutta viime vuonna 92-vuotiaana kuolleen unkarilaisohjaajan neljäs pitkä leffa kiinnosti nähdä sopivan tilaisuuden osuttua kohdalle. Onhan kyseessä sentään omaleimaisen kuvavirtuoosin arvostetuimpiin kuuluva työ.
Huolellisesti koreografioidut, mestarillisesti toteutetut pitkät sekvenssiotokset sekä silmänkantamattomiin jatkuva pustamaisema ovat Jancsón tavaramerkkejä. Tässä otokset ovat vielä maltillisen pituisia mutta muuten tyyli on jo asettunut uomiinsa. Historiallisissa puitteissa tapahtuva, vallan ja alistamisen teemoja käsittelevä tarina on sekin mitä tyypillisintä Jancsóa.
Eletään 1860-luvun loppua. Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia on juuri perustettu. Täällä arokansan keskuudessa Wienistä käsin hallitsevalla keisarilla ei kuitenkaan juuri kannatusta ole. Vuoden -48 kansannousun johtajan, maanpaossa elävän Lajos Kossuthin nimeen vannotaan yhä. Virkavalta pyrkii tukahduttamaan kapinahengen lopullisesti sullomalla kiinni saamansa sissit pustan keskellä kohoavaan linnoitukseen. Sen selvittämiseksi, onko jo vangittujen joukossa myös kapinoitsijoita johtava Sándor (eli legendaarinen lainsuojaton Sándor Rózsa), vankeja kuulustellaan ja kiristetään vakoilemaan toisiaan.
Ei tarvitse olla kummoinen Unkarin lähihistorian tuntija oivaltaakseen, että elokuvan kuvaamat tapahtumat muistuttavat vuoden 1956 jälkimaininkeja madjaarien maassa. Sen huomasi myös maan silloinen poliittinen johto, joka vaati Jancsóa kieltämään kyseisenlaisen yhteyden olemassaolon ennen kuin päästi ohjaajan kisaamaan palkinnoista Cannesin festivaaleille. Tuskinpa sitä monikaan uskoi.
Ennen kaikkea Miehet ilman toivoa kertoo mielenkiintoisen tarinan upein kuvin. Vähän-on-paljon-estetiikkaa noudattava ääniraitakin on verraton, koostuen (melko harvasanaisen) dialogin lisäksi pääasiassa tuulen ujelluksesta ja leivosen viserryksestä. Tällaista historiasta kiinnostunutta vanhojen westernien ystävää teos kiehtoo myös siitä syystä, että se kuvaa samaa aikakautta kuin useimmat lännenfilmit. Elokuvan alkukielinen nimikin ("Lainsuojattomat") tuo mieleen länkkärit. Onkohan kukaan älynnyt tehdä tästä western-versiota?
+ herkullinen aihe
+ tyylikäs toteutus
+ etenkin visuaalisesti upea
★★★★★
Miklós Jancsón kansainväliseen maineeseen nostama Miehet ilman toivoa esitettiin Orionin 50 vuotta sitten -sarjassa, vaikka elokuvan ensi-ilta (IMDB:n mukaan) olikin vasta tammikuussa 1966. En ole suurensuuri Jancsó-fani, mutta viime vuonna 92-vuotiaana kuolleen unkarilaisohjaajan neljäs pitkä leffa kiinnosti nähdä sopivan tilaisuuden osuttua kohdalle. Onhan kyseessä sentään omaleimaisen kuvavirtuoosin arvostetuimpiin kuuluva työ.
Huolellisesti koreografioidut, mestarillisesti toteutetut pitkät sekvenssiotokset sekä silmänkantamattomiin jatkuva pustamaisema ovat Jancsón tavaramerkkejä. Tässä otokset ovat vielä maltillisen pituisia mutta muuten tyyli on jo asettunut uomiinsa. Historiallisissa puitteissa tapahtuva, vallan ja alistamisen teemoja käsittelevä tarina on sekin mitä tyypillisintä Jancsóa.
Eletään 1860-luvun loppua. Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia on juuri perustettu. Täällä arokansan keskuudessa Wienistä käsin hallitsevalla keisarilla ei kuitenkaan juuri kannatusta ole. Vuoden -48 kansannousun johtajan, maanpaossa elävän Lajos Kossuthin nimeen vannotaan yhä. Virkavalta pyrkii tukahduttamaan kapinahengen lopullisesti sullomalla kiinni saamansa sissit pustan keskellä kohoavaan linnoitukseen. Sen selvittämiseksi, onko jo vangittujen joukossa myös kapinoitsijoita johtava Sándor (eli legendaarinen lainsuojaton Sándor Rózsa), vankeja kuulustellaan ja kiristetään vakoilemaan toisiaan.
Ei tarvitse olla kummoinen Unkarin lähihistorian tuntija oivaltaakseen, että elokuvan kuvaamat tapahtumat muistuttavat vuoden 1956 jälkimaininkeja madjaarien maassa. Sen huomasi myös maan silloinen poliittinen johto, joka vaati Jancsóa kieltämään kyseisenlaisen yhteyden olemassaolon ennen kuin päästi ohjaajan kisaamaan palkinnoista Cannesin festivaaleille. Tuskinpa sitä monikaan uskoi.
Ennen kaikkea Miehet ilman toivoa kertoo mielenkiintoisen tarinan upein kuvin. Vähän-on-paljon-estetiikkaa noudattava ääniraitakin on verraton, koostuen (melko harvasanaisen) dialogin lisäksi pääasiassa tuulen ujelluksesta ja leivosen viserryksestä. Tällaista historiasta kiinnostunutta vanhojen westernien ystävää teos kiehtoo myös siitä syystä, että se kuvaa samaa aikakautta kuin useimmat lännenfilmit. Elokuvan alkukielinen nimikin ("Lainsuojattomat") tuo mieleen länkkärit. Onkohan kukaan älynnyt tehdä tästä western-versiota?
+ herkullinen aihe
+ tyylikäs toteutus
+ etenkin visuaalisesti upea
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti