Tammi-maaliskuussa katsoin telkkarista seuraavat elokuvat:
Shanghain pikajuna
(Shanghai Express, USA 1932)
Yle Teeman glamour-teemaillan ensimmäisenä leffana esitettiin Josef von Sternbergin ohjaama ja Marlene Dietrichin tähdittämä jännitysdraama, joka tapahtuu Shanghaista Pekingiin matkaavassa junassa Kiinan sisällissodan aikaan. Marlene on tässä valovoimaisimmillaan esittäen maineeltaan epämääräistä Shanghai Lilyä, Clive Brook on samaan junaan nouseva hänen entinen heilansa. Puhdasta viihdehöttöähän tämä on, mutta ah, niin tyylikästä. Kuvaaja Lee Garmes sai Oscarin. (24.1. Yle Teema)
★★★★★
Kun muuri murtui
(1989, Tanska 2014)
Tanskalaisen Anders Østergaardin tuoreessa dokumentissa kerrotaan Euroopan hullun vuoden 1989 tapahtumista pääosin Unkarin silloisen pääministerin Miklós Némethin näkökulmasta (toisena ohjaajana on ollut Erszébet Rácz.) En ole tiennytkään, että Némethillä on ollut niin merkittävä rooli tapahtumien vyöryssä kuin tämä hyvän trillerin lailla koukuttava dokkari antaa ymmärtää. Elokuvan yhtenä kekseliäänä jippona on ollut sijoittaa näyttelijöiden lausumia repliikkejä arkistopätkissä esiintyvien valtiomiesten suihin. Briljanttia! (31.1. Yle Teema)
★★★★★
Tintti ja minä
(Tintin et moi, Tanska 2003)
Tämä sarjakuvapiirtäjä Hergéstä kertova Anders Østergaardin dokkari esitettiin Kun muuri murtui -leffan tavoin Teeman Docpoint-teemaillassa 31.1., jolloin kuitenkin ehdin katsoa sen vain osittain. Niin kuin arvata saattaa, teos paljastaa, että Tintti-sarjakuvat ovat paitsi lapsille ja lapsenmielisille suunnattua ajanvietettä myös tekijänsä sisäistä maailmaa avaavia kommentaareja nykymaailmasta. Toteutustapa on tässäkin varsin mielenkiintoinen. Elokuva pohjaa ääninauhoilta purettuun haastatteluun, jonka Hergéstä kirjan kirjoittanut Numa Sadoul teki vuonna 1971. Østergaard käyttää tehokeinona tavallisten arkisto- ja symbolikuvien lisäksi mm. kolmiulotteisiksi muunneltuja sarjakuvaruutuja, joiden sisään sukelletaan. (31.1. Yle Teema/2.2. Yle Areena)
★★★★★
Jahti
(Jagten, Tanska 2012)
Vihdoin näin kehutun Thomas Vinterbergin draaman, jossa viattoman lapsen viaton valhe on tuhota päiväkodissa työskentelevän miehen koko elämän. Turhaan ei ole leffaa kehuttu, vaikkakin loppuratkaisusta jäi minulle vähän valju maku. Mads Mikkelsen taitaa tehdä uransa tähän mennessä parhaan roolityön pedofiliaepäilyn takia hylkiöksi ajautuvana Lucaksena. (15.2. Yle Fem)
★★★★★
Ja Oscarin saa...
(And the Oscar Goes to..., USA 2014)
Rob Epsteinin ja Jeffrey Friedmanin dokumentti Oscar-palkintoseremonian historiasta ei oikein pääse pintaa syvemmälle, mutta ei asian harrastaja sitä voi jättää katsomattakaan. (21.2. Yle Teema)
★★★★★
Kovaotteiset miehet
(The French Connection, USA 1971)
Teemalauantain Oscar-viikonlopun pitkänä leffana esitettiin aikansa vaikutusvaltaisimpiin kuuluva William Friedkinin toimintajännäri, jota en ollutkaan pitkään aikaan nähnyt. Todellisten tapahtumien inspiroimassa vauhtipätkässä Gene Hackman ja Roy Scheider nähdään newyorkilaiskyttinä, jotka yrittävät saada Fernando Reyn näyttelemän ranskalaisen huumeparonin nalkkiin. Parasta jutussa ovat rosoisen realistisesti kuvatut New Yorkin kaupunkinäkymät sekä mehukkaat varjostuskohtaukset. Erityisen kuuluisa tämä on kuitenkin huimista takaa-ajoistaan, varsinkin siitä missä Hackman jahtaa autolla yläpuolellaan kiitävää junaa. Oscareita leffa sai viisi: paras elokuva, ohjaus, miespääosa (Hackman), sovitettu käsikirjoitus ja leikkaus. (21.2. Yle Teema)
★★★★★
20 Feet From Stardom
(USA 2013)
Morgan Nevillen Oscar-palkittu dokumentti nostaa taustalaulajat, nuo musiikkiteollisuuden tuntemattomat työmyyrät, etualalle. Haastateltavina muun muassa Darlene Love, Merry Clayton ja Lisa Fischer sekä sellaisia alan supertähtiä kuin Bruce Springsteen, Sting, Stevie Wonder ja Mick Jagger. Kaunis kunnianosoitus upeille laulajille tähtien varjossa. (22.2. Yle Teema)
★★★★★
Kamarineidon päiväkirja
(Le journal d'une femme de chambre, Ranska/Italia 1964)
Teeman Luis Buñuel -viikonloppu käynnistyi 1930-luvun Normandiaan sijoittuvalla draamalla, jossa maalaiskartanoon kamarineidoksi saapuvan pariisittaren silmin tarkastellaan isäntäperheen omituisuuksia sekä laajemmin luokkaeroja ja fasismin nousua. Pääosaa esittävä Jeanne Moreau on tässäkin suurenmoinen saaden oivallista sivustatukea etenkin työnantajansa aviomiehenä nähtävältä Michel Piccolilta sekä vähän pelottavalta riistanvartijalta Georges Géret'ltä. Buñuelin ja Jean-Claude Carrièren käsis perustuu Octave Mirbeaun romaaniin, joka oli aiemmin filmattu Hollywoodissa Jean Renoirin toimesta (sitä versiota en ole nähnyt). Kyseessä on ensimmäinen monista Buñuelin ja Carrièren yhteistöistä ja yksi omista Buñuel-suosikeistani. (27.2. Yle Teema)
★★★★★
Archibaldo de la Cruzin rikollinen elämä
(Ensayo de un crimen, Meksiko 1955)
Tarina miehestä, jolle kauniiden naisten murhaamisesta on tullut pakkomielle mutta jonka uhrit aina kuolevat ennen kuin hän itse ehtii toteuttaa aikeitaan, ei voisi olla kenenkään muun kuin Luis Buñuelin ohjaama. Juttu ei kuitenkaan kuulu Buñuelin parhaimpiin, muutamasta mainiosta mustan huumorin maustamasta hetkestä huolimatta. Kiva silti että tällaisia vähemmän tunnettujakin maestron töitä joskus tv:ssä esitetään. Nimiosaa esittää Ernesto Alonso. (1.3. Yle Teema)
★★★★★
Los olvidados – säälikää heitä
(Los olvidados, Meksiko 1950)
Buñuelin parhaimpiin sitä vastoin kuuluu tämä lohduton, tosipohjainen kuvaus Mexico Cityn slummien nuorisorikollisista ja muista vähäosaisista. Buñuelin näkemyksessä korostuu se kuinka kurjuus ja näköalattomuus ajavat ihmiset suorastaan eläimelliseen raadollisuuteen; maailmaan, jossa heikot käyttävät vielä heikompia säälimättömästi hyväkseen. Varsinkin loppuratkaisun julma epäoikeudenmukaisuus kouraisee syvältä. Tärkeimmissä rooleissa Alfonso Mejía (poikana jonka yritykset parannukseen ovat kohtalonomaisesti tuhoon tuomittuja), Roberto Cobo (hänen kaikkein häikäilemättömimpänä toverinaan) ja Estela Inda (ensinmainitun äitinä). (1.3. Yle Teema)
★★★★★
Mad Max
(Mad Max, Australia 1979)
Tulipa vihdoin nähtyä tämäkin kulttiklassikon aseman jo saavuttanut päristelyrymistely, kun se sai ensiesityksensä Suomen televisiossa. George Millerin ohjaamassa apokalyptisessa toimintatrillerissä Mel Gibson (toisessa valkokangasroolissaan) on lähitulevaisuuden maantiepoliisi, joka haluaisi vetäytyä viettämään rauhaisaa perhe-elämää mutta jonka kohtalo määrää törmäyskurssille seutukuntaa mielivaltaisesti terrorisoivan moottoripyöräjengin kanssa. Tiettyä omaperäistä jytyä tässä on, ja varsinkin vaimoon ja taaperoikäiseen lapseen kohdistuva uhka koskettaa henkilökohtaisestikin, mutta mitenkään erityisellä tavalla leffa ei säväyttänyt. Liikenneonnettomuuksissa ruhjoutuneiden ihmiskehojen kanssa työskentely on kuulemma ainakin osaltaan inspiroinut ohjaaja Milleriä, joka on koulutukseltaan lääkäri. (14.3. Yle Teema)
★★★★★
Ulvilan murhamysteeri
(Suomi 2014)
Kuka murhasi Jukka S. Lahden kotonaan Ulvilassa 1. joulukuuta 2006? Siihen Pekka Lehdon dokumentti ei yritäkään vastata, mutta selvästi se pyrkii osoittamaan, että poliisi on pahemman kerran möhlinyt Suomen rikoshistorian merkillisimmäksi murhatapaukseksi osoittautuneen jutun tutkinnan. Ohjaajaa voisi kritisoida kohuaiheella ratsastamisesta, mutta koska minäkin tämän kiinnostuksella katsoin, aihetta siihen ei liene. (16.3. Yle TV1)
★★★★★
He antoivat kaikkensa
(They Were Expendable, USA 1945)
John Fordin patrioottinen sotadraama Tyynenmeren torpedovenemiehistä kiinnosti katsoa, koska en ollut sitä pitkään aikaan nähnyt ja koska tiesin sitä kuvatun itselleni äskettäin tutuiksi tulleissa maisemissa Etelä-Floridassa. Perheenisän iltatoimivelvoitteet haittasivat kuitenkin eläytymistä ja ehkä siitä syystä leffa ei tällä kertaa tuntunut niin vaikuttavalta kuin millaisena sen muistin. Pitää vielä joskus katsoa kunnolla tämä. Robert Montgomery, John Wayne ja Donna Reed pääosissa. (29.3. Yle Teema)
★★★★★
Suljettu saari
(Shutter Island, USA 2010)
Myös Martin Scorsesen muutaman vuoden takainen mielisairaalatrilleri teki mieli katsoa, koska en ollut sitä vielä nähnyt, vaikka se esitettiinkin mainoskanavalla. 1950-luvulle sijoittuvassa Dennis Lehanen romaaniin perustuvassa mysteerissä Leonardo DiCaprio näyttelee sotatraumoista kärsivää etsivää, joka saapuu suljetulle vankimielisairaalasaarelle selvittämään salaperäisesti kadonneen potilaan tapausta. Mark Ruffalo on hänen työparinsa, Ben Kingsley ja Max von Sydow tohtoreita, Michelle Williams edesmennyt vaimo ja Emily Mortimer se kadonnut potilas (vai onko sittenkään?) Kuvaamansa aikakauden vainoharhaista ilmapiiriä ovelasti avaavassa leffassa on hyvä imu ja toteutus on kaikin puolin tyylikästä, mutta syystä tai toisesta tämä ei lopulta kuitenkaan ihmeemmin säväyttänyt. (Mainoskatkoilla pirstottu tv-esitys ei tietenkään tehnyt teokselle oikeutta.) (29.3. Nelonen)
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti