Elokuvahullu Etelä-Floridassa

Tammikuussa kävin perheen kanssa kahden viikon lomamatkalla Etelä-Floridassa. Kun kerran perhelomalla oltiin, niin matkaohjelmaa ei tietenkään voinut suunnitella pelkästään elokuvahullu-isän mieltymysten mukaan. Joitakin kiinnostavia leffakohteitakin onnistuimme silti bongaamaan. Seuraavassa lyhyt kuvaus matkastamme elokuvahullun näkökulmasta.

Miami & Miami Beach

Alkupäivät vietimme Miamin seudulla, etupäässä Miami Beachilla. Varsinaisessa Miamin downtownissa emme itse asiassa edes käyneet muuten kuin autoilemassa. Miami ja Miami Beachhän ovat erillisiä kaupunkeja, jotka erottaa toisistaan niiden väliin jäävä Biscaynen lahti. Miami Beachissä on noin 90 000 asukasta ja Miamissa 420 000 (koko Miamin suurkaupunkialueella kuutisen miljoonaa). Kaupungeiksi ne ovat varsin nuoria: Miami Beach täyttää tänä vuonna sata vuotta, isoveli Miami on parikymmentä vuotta vanhempi. Suur-Miamilla on siis ikää suurinpiirtein saman verran kuin elokuvalla.

Omia mielikuviani alueesta ovat vahvasti muovanneet sellaiset 1980-luvun elokuvat kuin Brian De Palman ohjaama Scarface – arpinaama (Scarface, 1983) sekä tietenkin tv:n poliisisarja Miami Vice (1984–1990). Niiden perusteella meno seudulla on ollut aika hurjaa ainakin 1980-luvulla, ja niin se kuulemma on tosielämässäkin ollut, vaikka tietysti viihdeleffat antavat todellisuudesta helposti turhan yksipuolisen ja vääristyneen kuvan. Lukemattomia muitakin elokuvia täällä on tietysti käyty kuvaamassa, mainittakoon tunnetuimmasta päästä 007 ja Kultasormi (Goldfinger, ohjaus Guy Hamilton 1964) ja Kummisetä II (The Godfather Part II, Francis Ford Coppola 1974).

Legendaarisin osa Miami Beachia on South Beach ja erityisesti sen niin sanottu art deco -vyöhyke, virallisemmin Miami Beach Architectural District (tai Old Miami Beach Historic District). Sitä kukaan täällä vieraileva ei voi jättää pois matkaohjelmastaan. Oikeaoppista olisi tietysti majoittua jossakin lukuisista art deco -tyylisistä hotelleista Ocean Driven varrella, mutta kaltaisellemme lapsiperheelle rauhallisempi (ja huomattavasti edullisempi) North Beach tuntui sopivammalta vaihtoehdolta.

Maineikkain South Beachin lokaatioita hyödyntävistä elokuvista on jo mainittu Scarface. Alla olevasta näytteestä (ulkokuvat) saa melko hyvän käsityksen siitä miltä alue on näyttänyt 1980-luvun alkupuolella. Pahoittelen, että klippi on varsin verinen...

Yllä oleva Scarfacen kohtaus, jossa päähenkilö Tony Montana (Al Pacino) pakotetaan katsomaan veljensä teloitusta, on kuvattu South Beachilla osoitteessa 728 Ocean Drive. Harmi kyllä en täällä käydessämme muistanut tarkkaa osoitetta, mutta sattumoisin tulin ottaneeksi valokuvan samasta korttelista. Kyseinen rakennus näkyy alla olevan kuvan keskellä sijaitsevan Colony Hotelin takana. Siinä on nykyisin Johnny Rockets -niminen hampurilaisravintola.

Ocean Drive, Miami Beach.

Yksi elokuvantekijöiden suosima spotti South Beachilla on ollut myös Cardozo Hotel osoitteessa 1300 Ocean Drive. Sen julkisivu on nähty ainakin elokuvissa Läpiä päässä (A Hole in the Head, Frank Capra 1959), Sekaisin Marista (There's Something About Mary, Bobby & Peter Farrelly 1998) ja Minä päivänä tahansa (Any Given Sunday, Oliver Stone 1999).

Cardozo Hotel.

Vaikka varsinaista elokuvakohdebongailua emme Miami Beachilla harrastaneetkaan, osoitteessa 4700 Collins Avenue olin erikseen aikonut käydä. Siellä sijaitsee 1950-luvulla rakennettu luksushotelli Fontainebleau, joka esiintyy näyttävästi Bond-leffa Kultasormen alussa:

Fontainebleaun uima-altaalla on kuvattu myös Scarfaceen kohtaus, jossa Al Pacino ja Steven Bauer heittävät läppää naisten iskemisestä. Tämä on myös se hotelli, jossa Jerry Lewis -komedia Jerry piccolona (The Bellboy, 1960) tapahtuu. Fontainebleau'hun sijoittuvia kohtauksia on niin ikään Frank Sinatran tähdittämässä rikosdraamassa Tony Rome – yksityisetsivä (Tony Rome, Gordon Douglas 1967) sekä sellaisissakin vähemmän minua kiinnostavissa elokuvissa kuin Poliisiopisto 5 – tehtävä Miami Beach (Police Academy 5: Assignment in Miami Beach, Alan Myerson 1988), Bodyguard (The Bodyguard, Mick Jackson 1992) ja Spesialisti (The Specialist, Luis Llosa 1994).

Fontainebleau osoittautui kuitenkin arvioitua hankalammin lähestyttäväksi kohteeksi. Lähimmältä julkiselta pysäköintipaikalta oli sen verran pitkä kävelymatka sinne, että aikataulusyistä päätimme jättää leikin lopulta sikseen. Hotellin ohi tietysti ajoimme monta kertaa. Ehkä vielä joskus palaan sinne asiakkaana.

Collins Avenuen "miljonäärivyöhykettä". Fontainebleau-hotelli
näkyy kuvan korkeista rakennuksista taaimmaisimpana.

Miamista pohjoiseen

Miamin pohjoispuolen isommista kaupungeista kävimme Boynton Beachissa, Lake Worthissa, Fort Lauderdalessa ja Hollywoodissa. Ainoa varsinainen elokuvakohde, jonka tällä seudulla bongasimme, oli Hollywood Beach ja sen ulkoilmanäyttämö (Hollywood Beach Theatre). Sinne sijoittuu Lawrence Kasdanin Huuman (Body Heat, 1981) alkupuolen kohtaus, jossa William Hurtin esittämä päähenkilö tapaa ensimmäisen kerran femme fatalensa Kathleen Turnerin.

Rantapromenadi ja näyttämö olivat paikoillaan, mutta elokuvassa hyvin näkyvän katsomon tilalla oli nyt harmittavasti rakennustyömaa.

Hollywood Beach Theatre.

Näitä Hollywoodin ja Fort Lauderdalen rantamaisemia vilahtelee myös John Schlesingerin Keskiyön cowboyn (Midnight Cowboy, 1969) koskettavassa loppujaksossa, jossa päähenkilö Joe (Jon Voight) matkaa kuolemaa tekevän ystävänsä Ratson (Dustin Hoffmann) kanssa bussilla kohti Miamia (ks. näyte alla). Varsinkin Fort Lauderdale on ollut suosittu elokuvien kuvauspaikka muutenkin. Minulle tuttuja Fort Lauderdale -elokuvia ovat esimerkiksi Martin Scorsesen jännäri Cape Fear (1991) ja Steven Soderberghin veijarikomedia Out of Sight – mieletön juttu (Out of Sight, 1998).

Key Biscayne & Coral Gables

Key Biscayne on saari ja taajama Miami Beachin eteläpuolella. Täällä kävimme ensisijaisesti viettämässä rantapäivää ja katsomassa saaren eteläkärjessä sijaitsevaa Cape Floridan majakkaa. Vuonna 1847 valmistunut kaunis tiilimajakka näkyy hienosti John Fordin Tyynenmeren sotadraaman He antoivat kaikkensa (They Were Expendable, 1945) lopussa. Majakka vilahtaa myös ainakin Elvis Presley -leffassa Vauhtia ja vedenneitoja (Clambake, Arthur H. Nadel 1967) sekä muutamassa Miami Vicen jaksossa. Muita Key Biscaynen lokaatioita hyödyntäviä minullekin tuttuja elokuvia ovat John McNaughtonin trilleri Villit kuviot (Wild Things, 1998) ja jo moneen kertaan mainittu Scarface.

Cape Floridan majakka 2015.

Coral Gables taas on noin 50 000 asukkaan pikkukaupunki Miamin lounaispuolella. Käytännössä se on yksi Miamin esikaupungeista, muun muassa Miamin yliopisto sijaitsee siellä. Kaupungin ohi mennessämme me koukkasimme vilkaisemassa sen legendaarista Biltmore-hotellia, jossa monet kuuluisuudet majailivat 1920­–1930-luvulla. Hotellissa säännöllisesti vierailleita julkkiksia ovat olleet ainakin Windsorin herttuapari, presidentti Franklin D. Roosevelt, gangsteri Al Capone sekä filmitähdet Bing Crosby, Ginger Rogers ja Judy Garland. Moninkertainen olympiakultamitaliuimari Johnny Weissmüller työskenteli siellä jonkin aikaa uimaopettajana ennen uraansa valkokankaiden Tarzanina. Luonnollisesti Biltmorekin on näyttäytynyt monessa elokuvassa, mainittakoon esimerkkeinä Will Smithin ja Martin Lawrencen tähdittämä rikoskomedia Pahat pojat (Bad Boys, Michael Bay 1995), Nicole Kidmanille Oscarin tuonut draama Tunnit (The Hours, Stephen Daldry 2002) ja jälleen kerran Scarface. Lisäksi hotelli esiintyy muutamassa Miami Vicen jaksossa.

Hotel Biltmore Coral Gables.

Florida Keys

Reissumme toisen viikon alkupuoliskon vietimme Florida Keys -saarilla aivan Floridan eteläkärjessä. Tukikohtanamme oli saarijonon keskivaiheilla sijaitseva pikkuruinen lomaparatiisi lähellä Marathonin kaupunkia. Tuon seudun yksi vetonaula on Little Duck Keyn ja Knight's Keyn yhdistävä Seven Mile Bridge. Se on näyttävästi esillä James Cameronin ohjaamassa ja Arnold Schwarzeneggerin tähdittämässä toimintakomediassa Tosi valheita (True Lies, 1994), kuten alla olevasta Tia Carreren haastatteluklipistä käy ilmi. Sillan voi nähdä myös ainakin Timothy Daltonin kauden James Bond -seikkailussa 007 ja lupa tappaa (Licence to Kill, John Glen 1989).

Seven Mile Bridge. Vuonna 1912 valmistunut alkuperäinen silta on nykyisin
pyöräilijöiden ja kävelijöiden käytössä. Vuonna 1982 valmistunut uusi silta
vasemmalla.

Saarijonon ja koko Floridan eteläisin paikka on Key West. Se on myös koko USA:n eteläisin kaupunki ja Keysien suurin paikkakunta 25 000 asukkaallaan. Suositun lomanviettopaikan kuuluisia vakituisia asukkaita ovat olleet kirjailijat Ernest Hemingway ja Tennessee Williams. Hemingwayn komea espanjalaistyylinen kotitalo kuuluukin kaupungin päänähtävyyksiin nykyisin. Siellä on vieraillut myös itse James Bond, mistä todisteena alla oleva näyte elokuvasta 007 ja lupa tappaa.

Hemingway asui Key Westin kodissaan vuodesta 1931 vuoteen 1939 ja kirjoitti tänä aikana muun muassa novellin Kilimanjaron lumet (The Snows of Kilimanjaro, 1936) sekä romaanit Kirjava satama (To Have and Have Not, 1937) ja Kenelle kellot soivat (For Whom the Bell Tolls, 1940). Näistä ainoana (ja ainoana kaikista Hemingwayn teoksista) Kirjava satama myös sijoittuu Key Westiin. Howard Hawksin ohjaamassa samannimisessä elokuvassa vuodelta 1944 tapahtumat on kuitenkin siirretty sota-ajan Martiniquelle ja Michael Curtizin ohjaamassa vuoden 1950 versiossa (Kahakka kannella/Breaking Point) Kaliforniaan. Kolmannen kerran Kirjavan sataman filmasi Don Siegel vuonna 1958 nimellä Kuuban asekauppiaat (The Gun Runners). Siinä tapahtumapaikat ovat suunnilleen samoja kuin kirjassa, mutta ajallisesti se sijoittuu Kuuban vallankumouksen alkuvaiheisiin. Näistä kolmesta Kirjavan sataman filmatisoinnista Curtizin versiota pidetään uskollisimpana alkutekstille.

Hemingwayn kotitalon kuisti.

Tässä Hemingway työskenteli.

Yhdysvaltalaisittain eksoottinen Key West on ollut suosittu elokuvien kuvauspaikka varsinkin 1990-luvulta alkaen. Mutta on täällä käyty aiemminkin. Klassisista Key West -elokuvista muistan itse nähneeni Cecil B. DeMillen ohjaaman meriseikkailun Kun myrsky raivoaa (Reap the Wild Wind, 1942), joka toki suurimmaksi osaksi on kuvattu 20th Century Foxin studioilla Hollywoodissa, sekä Tennessee Williamsin näytelmään perustuvan Tatuoidun ruusun (The Rose Tattoo, Daniel Mann 1955). Jälkimmäisen lokaatiokuvaukset tehtiin Williamsin ehdotuksesta hänen kotikaupungissaan, vaikka alkuperäisteos sijoittuukin Louisianaan.

Pohjoisin ja suurin Florida Keys -saarista on Key Largo. Kaikki Key Westiin (tietä pitkin) menevät kulkevat sen läpi, monet pysähtymättä. Minulle filmihulluna se oli kuitenkin yksi reissumme pääkohteista. Key Largohan on yksi niistä armoitetuista paikkakunnista, jotka ovat saaneet jopa oman nimikkoelokuvansa. Eikä se ihan mikä tahansa pilipalielokuva olekaan vaan todellinen klassikko:

John Hustonin ohjaama Key Largo, suomalaiselta nimeltään Myrskyvaroitus (1948), on tosiasiassa kuitenkin kuvattu lähes kokonaan Warnerin studioilla siinä kuuluisammassa Hollywoodissa. Ainoastaan muutama ulkokuva on käyty ottamassa Caribbean Clubin edustalla Key Largossa. Tämän seikan paikan nykyiset omistajat tietenkin ylpeänä hyödyntävät markkinoinnissaan.

Caribbean Clubilla kävin vessassa syvemmälle etelään mennessämme. Paikka ei suoraan sanoen edes houkutellut pitempään visiittiin näin perhematkalaisena, vaikka ravintolan sisäpuolta koristavatkin luonnollista kokoa olevat Bogart ja Bacall -nuket.

Reissun yksi kohokohta minulle sen sijaan oli, kun paluumatkallakin pysähdyimme Key Largossa lounaan ja kanavaristeilyn ajaksi. Seudulle tyypillisen lasipohjaveneristeilyn sijaan valitsimme ihan toisenlaisen risteilyn, nimittäin risteilyn toisesta Humphrey Bogart -elokuvasta Afrikan kuningatar (African Queen, John Huston 1951) tutulla samannimisellä veneellä. Tällä vuonna 1912 rakennetulla, alunperin S/L Livingstoneksi ristityllä höyrypaatilla on varsin värikäs historia. Ensimmäiset viisi vuosikymmentään se palveli Brittiläisen Itä-Afrikan rautatieyhtiötä kuljettaen rahtia ja ihmisiä Albertinjärven seutuvilla Niilin yläjuoksulla. Sittemmin se on kierrellyt usean omistajan käsissä eri puolilla Yhdysvaltoja ja käynyt näyttäytymässä Euroopassa ja Australiassakin. Key Largoon se kotiutui 1982. Silloisen omistajansa kuoltua paljon nähnyt venevanhus ajautui taas 2000-luvun alussa huonoon jamaan, mutta satavuotisjuhliensa kunniaksi se jälleen kunnostettiin 2012. Siitä lähtien African Queen on taas palvellut elokuvaintoilijoita ja turisteja tällä varsinkin sukellusmatkailijoita puoleensa vetävällä entisellä koralliriutalla.

African Queen, Key Largo.

Puolentoista tunnin kanavaristeily maksoi 49 taalaa (vajaat 42 euroa) nuppia kohden. Ei se siis ihan halpaa lystiä ollut mutta ei mielestäni mitään ryöstöäkään näin uniikista kokemuksesta. Kippari on Bogart-fani itsekin, ja hänellä oli paljon mielenkiintoista kerrottavaa veneen vaiheista. Reilun vuoden ikäinen taaperomme vaati minun ja vaimoni huomion kylläkin sen verran tehokkaasti, että kapu jäi auttamatta kakkoseksi tarinoineen. Mutta kuka filmihullu voisi jättää tällaisen tilaisuuden käyttämättä? Vene on huolellisesti entisöity samannäköiseksi kuin mitä se elokuvassa oli ginilaatikkoineen päivineen. Luonnossa paatti tosin näyttää huomattavasti pienemmältä kuin elokuvassa.

Key Largo on Bogart-fanien paratiisi myös sillä tavalla, että siellä on vuodesta 2013 lähtien järjestetty vuosittainen Humphrey Bogart Film Festival. Tapahtumaa isännöi Bogien ja Lauren Bacallin poika Stephen Bogart. Seuraavan kerran festivaali järjestetään tämän vuoden lokakuussa.

Everglades

Reissumme viimeiset päivät omistimme Evergladesin kansallispuistoon tutustumiselle Florida Citystä käsin. Evergladesiin sijoittuvia ja siellä kuvattuja elokuviakin on tietysti lukuisia, mutta en ole varma olenko nähnyt niistä yhtäkään. Hämärästi muistelen, että olisin nähnyt ainakin seminole-sodista kertovan Raoul Walshin "länkkärin" Etäiset rummut (Distant Drums, 1951, ks. näyte alla), jota todella on myös kuvattu aidoilla tapahtumapaikoilla Evergladesissa ja muualla Floridassa. Mielenkiintoisia katsottavia saattaisivat olla myös samaa aihepiiriä käsittelevä Fort Kingin petturi (Seminole, Budd Boetticher 1953) ja varsinkin Nicholas Rayn salametsästysaiheinen Suolla tuulee (Wind Across the Everglades, 1958, ks. toinen näyte).

Uudemmista minulle tutuista elokuvista Spike Jonzen mainio Adaptation. Minun versioni (Adaptation, 2002) sijoittuu osittain Evergladesiin. Ilmeisesti sen Everglades-kohtaukset on kuitenkin kuvattu Fakahatchee Strand Preserve State Parkissa kansallispuistoalueen ulkopuolella.