Ohjaus Raoul Walsh
Vaihteeksi tuli katsottua DVD:ltä klassisempaa Hollywood-tuotantoa. He ajavat öisin on Raoul Walshin Warnerille ohjaama terhakka rekkakuskidraama, jossa yhtiön tuonaikaisille tuotteille tyypillisesti on kiihkeä tempo ja vahva yhteiskunnallinen vire. Keskimääräistä kiinnostavammaksi leffan tekee A-luokan roolimiehitys. George Raft ja Humphrey Bogart esittävät työtä vuorotta tekeviä rekkakuskiveljeksiä, jotka haaveilevat oman kuljetusfirman perustamisesta. Veljeksistä Paul (Bogart) haaveilee myös siitä että saisi nukkua yöt vaimonsa vieressä. Raftin esittämä Joe taas on vireä poikamies, joka kiinnostuu romanttisesti tienvarsibaarin tarjoilijattaresta Cassiesta (Ann Sheridan). Ida Lupino on Joen vanhan ystävän (Alan Hale) vaimo, jolla on joskus ollut vipinää Joen kanssa ja joka haluaisi kovasti tuota vipinää jatkaa.
Alkupuolellaan elokuva keskittyy kuvaamaan rekkakuskien raadantaa ja työhön liittyviä riskejä draamallisen jännitteen pingottuessa univelkaisten kuskien ja heitä riistävien kapitalistien välille. Tämän yhteiskunnallisen aineksen koin nyt katsottuna kiinnostavampana kuin Raft-Lupino-Sheridan kolmiodraaman, johon juttu loppupuolellaan painottuu. Juonenkäänteet ovat lopulta aika ennalta-arvattavia, mutta Walsh työryhmineen on saanut kerronnan sen verran hyvään potkuun ettei ainakaan pitkästymään pääse. Yksi kuolemaan johtava onnettomuus, yksi vakava loukkaantuminen, yksi murha – siinä Jerry Waldin ja Richard Macauleyn kirjoittaman tarinan dramaattiset kohokohdat. Oman aikansa edustajana leffa on sanoisinko parempaa keskitasoa.
Historiallista lisämielenkiintoa tuo se, että tämä on viimeisiä filmejä, joissa Bogie on vielä ns. toisen viulun soittajana. Toisaalta tämä on ensimmäisiä filmejä, joissa hän pääsee tuomaan esiin myös pehmeämpää puoltaan. Sekä Raft että Bogarthan olivat tähän saakka hankkineet kannuksia etupäässä kovanaamarooleissa. Raft on elokuvan tähti ja Bogartin nimi on alkuteksteissä vasta neljäntenä Sheridanin ja Lupinon jälkeen. Sittemmin Raft hankki itselleen hölmön miehen maineen kieltäytymällä peräperää muutamasta sellaisesta pääroolista, joissa lopulta juuri Bogart pääsi loistamaan ihan eri levelillä kuin mihin Raft ikinä urallaan ylsi. Joukossa olivat esimerkiksi sellaiset merkkiteokset kuin Maltan haukka ja Casablanca. Jatkossa Raftin oli entistä vaikeampaa saada hyviä rooleja, kun taas Bogie nousi halutuimpien tähtien ykkösliigaan. Tässä Raft on kuitenkin vielä elämänsä iskussa. (katsottu 25.1.)
+ A-luokan roolimiehitys
+ kerronnassa hyvä potku
− liukuhihnatuotteen tuntua
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti