Tammikuun tv-leffat

Nämä tuli katsottua tammikuussa töllöttimestä:

Tunturin testamentti
(Duoddara árbi, Norja/Ruotsi/Suomi 1994)
Paul-Anders Simman dokumentti kertoo kautokeinolaisnuorukaisesta, joka on isänsä kuoleman jälkeen vaikean valinnan edessä: jatkaako esi-isiltä periytyvää poronhoitotaloutta vai luopuako siitä. Periaatteessa kiinnostavasta aiheesta huolimatta leffa ei oikein sytyttänyt. (3.1. Teema)
★★★★★

Minä ja Orson Welles
(Me and Orson Welles, USA 2008)
Kylläpä tuntui tyhjänpäiväiseltä tämä 1930-luvun lopun New Yorkiin sijoittuva tarina nuorukaisesta, jonka tuleva mestariohjaaja Orson Welles palkkaa näyttelijäksi Mercury-teatterinsa Caesar-produktioon. Cristian McKay on hyvä Wellesinä, vaikkakin selvästi liian vanha parikymppisen ihmemiehen rooliin. Pääosaa esittää tylsä Zac Efron ja tämän epätodennäköistä deittikaveria Claire Danes. Oikeista Mercury-teatterin näyttelijöistä Wellesin mukana maailmanmaineeseen ponnistanutta Joseph Cottenia tulkitsee aika näköinen James Tupper. Kokonaisuutena iso pettymys hyviäkin elokuvia ohjanneelta Richard Linklaterilta. (9.1. Teema)
★★★★★

Kauneuden valta
(Elegy, USA 2008)
Ben Kingsleyn näyttelemä professori aloittaa suhteen itseään kolmekymmentä vuotta nuoremman opiskelijan (Penélope Cruz) kanssa Isabel Coixetin hiljaisesti viisaassa rakkausdraamassa. Muissa rooleissa mm. Dennis Hopper, Patricia Clarkson ja Peter Sarsgaard. Ei huono. (11.1. Teema)
★★★★★

A Serious Man
(A Serious Man, USA 2009)
Coen-veljesten 1960-luvulle sijoittuvassa vähän arvoituksellisessa elokuvassa Michael Stuhlbarg esittää juutalaista fysiikanproffaa ja perheenisää, joka haluaisi tietää miksi maailma yhtäkkiä alkaa murentua hänen ympärillään, vaikka hän "ei ole tehnyt mitään". Omalaatuinen tarina jää vaivaamaan mieltä toisenkin katsomiskerran jälkeen. Elokuvan ensi-illan aikoihin Stuhlbarg oli vielä tuntematon näyttelijäkasvo ainakin minulle, sittemmin hän on tullut hyvinkin tutuksi Boardwalk Empire -sarjan älykkögangsteri Arnold Rothsteinina. (16.1. Teema)
★★★★★

J. Edgar
(J. Edgar, USA 2011)
FBI-pomo J. Edgar Hooverin kompleksisesta yksityiselämästä kertova Clint Eastwoodin draama on ihmeen vaisu, vaikka Leonardo DiCaprio näytteleekin nimiosan mahtavasti ja hänet on myös maskeerattu taidokkaasti Hooverin näköiseksi. Muutkin pääosanäyttelijät osaavat hommansa: J. Edgarin uskollista sihteeriä esittää Naomi Watts, dominoivaa äitiä Judi Dench ja läheisintä ystävää, jonka kanssa Hooverilla on myös salainen (ilmeisesti platoninen) rakkaussuhde, Armie Hammer. (19.–20.1. Netflix)
★★★★★