Myös nämä näin maaliskuussa

Matador (Matador, Espanja 1986)

Pitäisiköhän tämä ottaa jonkinlaisena kannanottona härkätaistelukulttuuriin vai pelkästään makaaberina vitsinä vai molempina? Niin tai näin, en innostunut Pedro Almodóvarin kuudennesta ohjaustyöstä ihan samalla tavalla kuin eräistä hänen myöhemmistä töistään. Liiasta sovinnaisuudesta tai omaperäisyyden puutteesta Pedroa ei toki tässäkään tapauksessa voi moittia. Aluksi näemme räväkän kohtauksen, jossa Nacho Martinez katsoo ö-luokan kauhuleffaa ja masturboi. Paljastuu, että mies on entinen matadori ja nykyinen matadorikouluttaja, joka saa kiksejä kuolemasta ja kuolemanvaarasta. Antonio Banderas esittää hänen seksuaaliselta identiteetiltään epävarmaa oppilastaan, joka todistaakseen miehuutensa yrittää ensin raiskata opettajansa tyttöystävän ja tunnustaa sen jälkeen pari murhaa. Banderas myöskin pyörtyy joka kerta verta nähdessään, mikä on kiinnostava ominaisuus murhaajaksi itseään väittävässä härkätaistelijaoppilaassa. Kolmas keskushenkilö on Banderasin jutun hoitaakseen ottava asianajaja Assumpta Serna, jolla on ikävä tapa tappaa petikumppaninsa ja johon Martinez rakastuu vaarallisen intohimoisesti. Jee. Kiinnostavin tämä on näytteenä Banderasin ja Almodóvarin uran siitä vaiheesta, kun he eivät vielä olleet maailmantähtiä, varsinkin jos vertailukohtana on viime vuonna valmistunut herrojen tuorein yhteistyö Iho jossa elän. Kyllä Banderas jo tässä aika vetovoimainen on, ei käy kiistäminen. (10.3. Voddler)

★★★★★

Kirjailija Stephen Byrnen (Louis Hayward) taloudessa
olisi kohta kotiapulaisen paikka vapaana.

Talo joen rannalla (House by the River, USA 1950)

Harvoin nähtävillä oleva Fritz Langin trilleri oli katsastettava, vaikka se edellytti pieniä erikoisjärjestelyjä televisiottomassa taloudessa. Halpatuotantona toteutetussa viktoriaanisessa synkistelyssä Louis Hayward esittää kirjailijaa, joka epäonnistuneen lähentely-yrityksen seurauksena tappaa vahingossa sisäkkönsä, juonii vastahakoisen veljensä (Lee Bowman) auttamaan ruumiin hävittämisessä, käyttää tapausta hyväkseen taiteellisen uransa edistämiseksi ja vieläpä pyrkii ohjaamaan epäilykset veljeensä. Vaimon roolissa on Jane Wyatt. Taattua tummanpuhuvaa Langiahan tämä on. Atmosfääri on kohdallaan ja Haywardin pääosasuorituskin on varsin hyvä. Jotkut ovat huomanneet tarinassa levottomuutta herättäviä yhtymäkohtia Langin omaan elämään, Langia nimittäin kuulusteltiin 1920-luvun alussa ensimmäisen vaimonsa kuolemaan johtaneista syistä (tapaus todettiin itsemurhaksi ja syynä arvellaan olleen Langin suhde tulevaan toiseen vaimoonsa Thea von Harbouhun). Syyllisyydentunto on usein toistuva teema Langin elokuvissa, mutta en menisi tekemään liian pitkälle vieviä johtopäätöksiä.  (11.3. Yle Teema)

★★★★★