Sota ja rauha (1967)

Andrei Bolkonski (Vjatsheslav Tihonov) ja Napoleon Bonaparte
(Vladislav Strzheltshik) Austerlitzissa.

Sergei Bondartshukin näkemys Leo Tolstoin Sodasta ja rauhasta (Voina i mir, Neuvostoliitto 1967) on epäilemättä yksi kaikkien aikojen kunnianhimoisimmista elokuvahankkeista, ellei peräti kunnianhimoisin. Luvut puhuvatkoon puolestaan: seitsemän vuoden tuotantoaikataulu, toista sataa palkattua näyttelijää, 168 kuvauspaikkaa, 120 000 puna-armeijan sotilasta avustajina. Sadan miljoonan silloisen dollarin budjetti on joidenkin arvioiden mukaan yhä ylittämätön, kun inflaation vaikutus huomioidaan. Neljässä osassa esitetty neuvostoliittolainen ensi-iltaversio oli kokonaiskestoltaan yli kahdeksantuntinen, muualla maailmassa elokuvaa on esitetty vähän lyhyempinä versioina. KAVA:n pääsiäissunnuntaina näyttämän, kahteen osaan ja neljään episodiin jaetun laitoksen kesto oli noin 380 minuuttia. Kyllä siinäkin oli ja on istumalihaksille haastetta yhden päivän tarpeiksi.

Tunnustettakoon nöyrästi, että en ole lukenut Tolstoin romaania, joka monien muidenkin kuin Bondartshukin mielestä on kirjallisuuden historian merkittävin. Suosittelen lukemaan sen ennen elokuvan katsomista, mutta ehdottomasti suosittelen myös Bondartshukin elokuvaa. Mahdollisuutta nähdä se isolta kankaalta ei kannata missata, jos suuret tarinat ja spektaakkelit kiinnostavat.

Tolstoin järkälemäinen eepos kertoo vuosista 1805–1812 Venäjällä, erityisesti Napoleonin vuoden 1812 sotaretkestä ja sen vaikutuksista Pietarin ja Moskovan aristokraattisukujen kohtaloihin. Lukuisista henkilöhahmoista keskeisimmiksi kohoavat hyväluontoinen mutta sosiaalisesti kömpelö pietarilaisen kreivin perijä Pierre Bezuhov, hänen maalaisaatelia edustava ja suurmieheksi halajava ystävänsä Andrei Bolkonski, jonka maailmankuvan Austerlitzin taistelussa haavoittuminen mullistaa, sekä elämänkoulussa kolhiintuva moskovalaisen kreivin tytär Natasha Rostova, johon kumpikin mainituista miehistä ja eräät muutkin tapahtumien tuoksinassa rakastuvat kukin itselleen luonteenomaisella tavalla. Kokoava ajatus intiimiä henkilödraamaa ja suurten massojen vyöryä yhdistelevän tarinan taustalla on, että historiaa eivät tee niin sanotut suurmiehet vaan heitä ja koko ihmiskuntaa ohjaileva korkeampi voima.

Natasha Rostova (Ljudmila Saveljeva) odottaa tanssittajaa.

King Vidorin ohjaama Sodan ja rauhan Hollywood-versio (1956) oli menestys Venäjälläkin, mutta se ei tyydyttänyt maineikasta näyttelijää Bondartshukia, joka alkoi Mosfilmin ja Neuvostoliiton valtiojohdon tuella valmistella omaa versiotaan. Tavoitteena oli Tolstoin näkemykselle uskollisempi ja venäläistä mielenlaatua paremmin ymmärtävä filmatisointi, joka elokuvana löisi laudalta kaiken siihen asti nähdyn. Aika hyvin tavoitteissa on onnistuttu, myös viimeksimainitussa sikäli kuin mittarina käytetään tuotantoarvoja.

Bondartshuk näyttelee itse Bezuhovia, jonka kehityskertomus muodostaa tarinan ytimen. Bolkonskin roolissa on Vjatseshlav Tihonov ja Natashaa esittää Ljudmila Saveljeva. Kaikki he ja muutkin pääosien esittäjät tekevät laatutyötä, mutta säkenöivimpänä esiin nousee nuoren Saveljevan herkkä tulkinta Natashana. Sanoisinpa melkein, että hän vie show'n kaikissa omissa kohtauksissaan. Sanoinkuvaamattoman näyttäviä toisaalta ovat elokuvan suuret joukkokohtaukset: Austerlitzin ja Borodinon taistelut (joista jälkimmäinen yksin kestää 45 minuuttia), Moskovan evakuointi ja palo, Napoleonin armeijan vetäytyminen jne. Mutta ei elokuvaa läheskään virheettömänä voi pitää. Kerronta on välillä sen verran sekavaa, että monen sivuhahmon henkilöllisyys ja suhde päähenkilöihin jää tällaiselle kirjaa lukemattomalle moukalle epäselväksi. Eräät elokuvan tekoaikana muodikkaat tyylikeinot, kuten siellä täällä toistuvat pitkät ristikuvat ja kollaasimaiset kuvamontaasit, tuntuvat lähinnä häiritseviltä. Voiceover-kertojan käyttö ei myöskään ole täysin onnistunutta, vaikkakin perusteltua. Niin ja kyllä tarinassa ehkä hieman tiivistämisen tai ainakin dramaturgisen jäntevöittämisen varaa olisi. Mutta nämä kaikki ovat vain pieniä miinuksia kaiken sen mahtavuuden rinnalla jota elokuva tarjoaa. Tätä vaikuttavampaa Tolstoin romaanin filminnöstä tuskin tullaan ikinä näkemään. (Bio Rex Helsinki 8.4.)

★★★★★

Talonpojaksi naamioitunut Pierre Bezuhov
(Sergei Bondartshuk) ja Moskovan palo.