 |
| Kate (Charlotte Rampling) ja Geoff (Tom Courtenay) ovat olleet naimisissa 45 vuotta. (Kuvalähde: Finnkino) |
45 Years, Britannia
Ohjaus Andrew Haigh
Ehdinpäs vielä ennen Maxim-elokuvateatterin remonttia käydä katsomassa siellä tämän hienon, melankolisen brittidraaman, joka osoittaa, että käsittelemättä jääneet asiat saattavat palata hiertämään avioliittoa vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Minutkin se sai pohtimaan, kuinka vahvoille perustuksille oma vielä melko tuore liittoni rakentuu. Andrew Haighin kirjoittama ja ohjaama apeankaunis elokuva kertoo lapsettomaksi jääneestä eläkeläispariskunnasta, joka valmistautuu juhlimaan isosti 45-vuotista yhteiseloaan. Tai ainakin vaimo Kate (Charlotte Rampling) valmistautuu. Aviomies Geoff (Tom Courtenay) ei ole asiasta ihan yhtä innoissaan, varsinkaan sen jälkeen kun yllättäen saapunut kirje palauttaa hänen mieleensä katkeran muiston menneisyydestä, ajasta ennen Katea. Kirjeen mukaan Geoffin nuoruudenrakastetun ruumis on löytynyt Alpeilta niin sanotusti hyvin säilyneenä – "sen näköisenä kuin hän oli silloin" – ja nyt hänen pitäisi mennä tunnistamaan ruumis. Vaikka kumpikin puoliso reagoi asiaan näennäisen tyynesti, mielissä mitä ilmeisimmin kuohuu. Haamu menneisyydestä asettuu ikään kuin henkiseksi muuriksi pariskunnan väliin. Huolella valmisteltuja juhlia ei voi enää peruuttaa, mutta herää kysymys, onko sittenkään mitään juhlittavaa.
Ramplingin ja Courtenayn nyanssirikkaat näyttelijäsuoritukset ovat tämän pienimuotoisen, vahvatunnelmaisen elokuvan suola. Käsikirjoituksen pohjana oleva David Constantinen novelli on saanut inspiraationsa uutisesta, jossa kerrottiin 70 vuotta kadoksissa olleen retkeilijän ruumiin löytymisestä Alpeilta vastaavalla tavalla hyväkuntoisena. Suositellaan lämpimästi. (5.1. Maxim 1)
+ koskettava tarina
+ lihaisat henkilöhahmot
+ erinomaiset pääosasuoritukset
+ vahva tunnelma
★★★★★
 |
| The Revenant: Hugh Glass (Leonardo DiCaprio) on sitkeämpää tekoa kuin kukaan kollegoista aavistaa. (Kuvalähde: Finnkino) |
The Revenant (2015)
The Revenant, USA
Ohjaus Alejandro G. Iñarritu
Alejandro González Iñarritu ja hänen uusi elokuvansa ovat tänäkin vuonna Oscar-kisan suosikkeja, niin kuin ovat myös sen pääosassa nähtävä Leonardo DiCaprio ja nyt jo kolmatta peräkkäistä Oscar-pystiään tavoitteleva kuvaajavirtuoosi Emmanuel Lubezki. Varsinkin DiCaprio pistää fyysisesti rankassa roolissaan itsensä semmoisella tavalla likoon, että tavallista kovempi homma kilpailijoilla onkin hänet päihittää.
Hurjan selviytymis- ja kostotarinan taustalla on tositapaus 1820-luvun Missourilta, nykyisen Etelä-Dakotan alueelta. Leo esittää turkismetsästäjä Hugh Glassia, joka jouduttuaan karhun raatelemaksi jätetään tylysti erämaahan kuolemaan ennen kuin häntä ja kumppaneitaan jahtaava arikarasoturien joukkio heidät tavoittaa. Mutta tämä sankarimmepa onkin sitkeämpää tekoa kuin kukaan kollegoista osaa aavistaa. Glassia motivoi selviytymään ennen muuta halu kostaa itsekkäälle, rasistiselle Fitzgeraldille (Tom Hardy), joka vähän ennen livistämistään on vieläpä tappanut hänen puoliverisen poikansa Hawkin (Forrest Goodluck). Glassille uskollinen mutta helposti höynäytettävä Bridger (Will Poulter) ja joukkoja johtava oikeamielinen kapteeni Henry (Domhnall Gleeson) ovat tarinan muut olennaiset henkilöhahmot.
Glassin henkiinjäämiskamppailu on parhaimmillaan hiuksianostattavaa katsottavaa. Varsinkin karhupaini on toteutettu niin vaikuttavasti, että kyseinen kohtaus on varmasti omiaan lisäämään luonnosta vieraantuneiden urbaanikkojen metsäkammoa. Digitaalitekniikan saloihin vihkiytymättömän (ja jonkin verran asiaa ymmärtävänkin) se saa jälleen kerran ihmettelemään, mihin kaikkeen tämä ilmaisuväline taipuukaan.
Tarinana The Revenant ei lopulta ihan niin paljoa anna kuin mihin edellytyksiä olisi. Kahden ja puolen tunnin kestokin tuntuu sisältöön nähden hieman ylimitoitetulta. Tapahtumia jutussa kyllä piisaa, mutta henkilöhahmot jäävät ohuiksi ja lopputulema on aika odotetunlainen. Mielellään tällaista komeissa vuoristomaisemissa tapahtuvaa seikkailua silti aina katsoo, varsinkin kun ruorissa on pitkiin otoksiin mieltynyt ohjaaja ja hänellä työparinaan Lubezkin kaltainen taikuri. Myös näyttelijät onnistuvat hyvin. DiCaprion lisäksi varsinkin Tom Hardy esiintyy vahvasti edukseen, saaden pienin elein tuotua mukavasti luonnetta melko yksioikoiseen pahiksen rooliinsa. Poulterinkin roolisuorituksesta vaikutuin. (3.2. Bio Rex Espoo)
+ hiuksianostattava karhupaini
+ upeasti kuvatut erämaamaisemat
+ Leonardo DiCaprio elämänsä roolissa
− ohuehkot henkilöhahmot
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti