Her (2013)

Her, USA
Ohjaus Spike Jonze

Spike Jonzen kunniaksi on sanottava, etteivät hänen elokuvansa ole ainakaan niitä kaikkein tavanomaisimpia. Being John Malkovich (1999) kertoi marionettitaiteilijasta, joka löytää salakäytävän näyttelijä John Malkovichin pään sisään. Adaptation – minun versioni (2002) taas kuvasi totta ja tarua sekoittaen käsikirjoittaja Charlie Kaufmanin (jonka käsikseen kumpikin edellä mainittu leffa perustuu) vaikeuksia saada eräs elokuva käsikirjoitetuksi. Jonzen kolmas ohjaustyö, Maurice Sendakin fantasiakirjaan perustuva Hassut hurjat hirviöt (2009) on jotenkin päässyt livahtamaan minulta ohi.

Her on ensimmäinen Jonzen elokuva, joka perustuu hänen omaan alkuperäisideaansa ja jonka hän on myös itse skenaroinut. Elokuva kuvaa uskottavasti ja aika hätkähdyttävästikin lähitulevaisuuden maailmaa, jossa tekoäly jo kuuluu ihmisten arkeen siinä missä älypuhelimet ja -televisiot nykypäivänä. Päähenkilö on Joaquin Phoenixin esittämä konttorirotta Theodore Thombly, jonka työnä on laatia henkilökohtaisia kirjeitä tunneilmaisukykynsä kadottaneille firman asiakkaille. Nämä kirjeet kirjoitetaan tietokoneella mutta tulostetaan vanhanaikaisten käsin kirjoitettujen kirjeiden näköisiksi – viehättävä ja jollain lailla uskottava tulevaisuusvisio sekin.

Thombly on hyvä työssään, mutta hänen oma tunne-elämänsä on solmussa. Vaimo (Rooney Mara) on lähtenyt lätkimään ja avioeroprosessi laitettu vireille. Siitä aiheutunutta tyhjiötä paikkaamaan Thombly hankkii uusimman tietoteknisen innovaation, Samanthaksi itseään kutsuvan älykkään käyttöjärjestelmän, joka ei ainoastaan osaa puhua kuin ihminen vaan myös flirttailla ja oppia kokemastaan. Theodorella synkkaa heti hyvin "Samanthan" kanssa, jopa niin hyvin että pian hän huomaa käytännössä seurustelevansa tämän kanssa. Suhdetta tietenkin vähän hankaloittaa se, ettei Samanthalla ole kehoa jota koskettaa. Mutta vain vähän. Suurempiakin ongelmia ilmaantuu aikanaan.

Jonze sai odotetusti ja ansaitusti Oscarin Herin käsikirjoituksesta. Idea kuvata teknologisen kehityksen mukanaan tuomia ongelmia käyttöjärjestelmään rakastuvan miehen näkökulmasta on kerrassaan mainio ja tarina sen ympärillä fiksusti rakennettu. Elokuva on myös kuvattu ja lavastettu tyylikkäästi, joskaan ei mitenkään erityisen mieleenpainuvalla tavalla. Siihen nähden, että Jonze on alunperin musiikkivideomies, kerronta on itse asiassa yllättävänkin dialogipainotteista. Toimintaa on vähän ja puhuvia päitä paljon varsinkin suhteutettuna yli kahden tunnin kestoon. Mutta kuten todettua tarinassa on kyllä ajatusta ja ytyä. Lisäksi Phoenix on pääosassa suurenmoinen. Hyviä ovat muutkin pääosanäyttelijät: Samanthalle äänensä lainaava Scarlett Johansson ja Theodoren dokumentaristiystävää esittävä Amy Adams.

+ hauska idea
+ tyylikäs toteutus
+ hyvät näyttelijät
− paljon puhetta, vähän toimintaa

★★★★★