Ohjaus Alexander Payne
Parhaan elokuvan Oscaria tänä keväänä tavoitelleista yhdeksästä leffasta käsittelyyni pääsee nyt kahdeksantena Nebraska. Bob Nelsonin kirjoittamassa, Alexander Paynen ohjaamassa ja Phedon Papamichaelin mustavalkoisena kuvaamassa humoristisessa road moviessa Bruce Dern tekee elämänsä roolityön ukkelina, joka päähänpinttymällään saa koottua perheensä jälleen yhteen.
Woody Grant (Dern) on Billingsissä Montanassa asuva viinaanmenevä ja jo vähän höperö vanha äijä, joka luulee voittaneensa arpajaisissa miljoona dollaria. Tosiasiassa kyse on lehtitalon markkinointikampanjasta, jonka tarkoituksena on houkutella ihmiset tilaamaan sen tuotteita. Mutta Woody ei usko sen enempää rääväsuisen Kate-vaimonsa (June Squibb) kuin kahden poikansakaan vakuutteluihin asiasta. Pojista David (Will Forte) on vastikään naisystävästään eronnut vähän nössön oloinen kodinkonekauppias ja Ross (Bob Odenkirk) hyvässä uraputkessa oleva tv-uutisankkuri.
Mainoskirjeen mukaan vastaanottaja voi muka nostaa miljoona dollariaan Lincolnissa Nebraskassa sijaitsevasta lehtitalon pääkonttorista. Siispä Woody on päättänyt, että hän vaikka kävelee koko 800 mailin matkan sinne, jos kukaan ei suostu häntä sinne kuskaamaan. Woodylta itseltään kun on ajolupa jo ajat sitten mennyt eikä hän luota postiinkaan. Joitakin kertoja isänsä poliisilaitokselta haettuaan David heltyy ja ottaa parin päivän "sairasloman" päästäkseen papan kanssa reissuun. Aika vaiherikas reissu siitä sitten tuleekin.
Heti alkajaisiksi Woody teloo itsensä juovuspäissään sairaalakuntoon. Muutamia muita kommelluksia myöhemmin miekkoset pysähtyvät kaupunkipahaseen, josta Woody vaimoineen on lähtöisin. Ei aikaakaan kun kaikki siellä vouhottavat "miljonääri-Woodystä" ja yksi jos toinenkin haamu menneisyydestä yrittää päästä osingoille tavalla tai toisella. Varsinaista antagonistin viittaa sovitellaan Woodyn vanhan kaverin Ed Pegramin (Stacy Keach) harteille. Eniten levottomuutta herättäviä hahmoja ovat kuitenkin Davidin ja Rossin aikamiespoikaserkut Cole ja Randy (David Ratray ja Kevin Kunkel). Kyseisten köriläiden seurassa en tosiaankaan haluaisi joutua viettämään viikonloppua, vaikka kuinka olisivat sukulaisia.
Itse matka on tässä tietenkin tärkeämpi kuin päämäärä. Elokuva näyttää sellaisen palasen nyky-Amerikasta, johon harvemmin valkokankaan kautta tai muutenkaan pääsee kurkistamaan, ja tekee sen tavalla joka palkitsee. Mustavalkoinen kuvamaailma tuo tarinaan omanlaisensa runollisen ulottuvuuden, ja teemoiltaanhan juttu on muutenkin yleismaailmallinen. Pätkä on lisäksi sillä tavalla hauska, että suu pysyy virneessä vielä pitkän aikaa teatterista poistumisen jälkeenkin. Näyttelijöistä Dernin lisäksi June Squibb pääsee aivan erityisellä tavalla loistamaan.
+ hieno tarina
+ mahtavat pääosanäyttelijät
+ kauniisti kuvattu
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti