perjantai 28. helmikuuta 2014

12 Years a Slave (2013)

12 Years a Slave, USA/Britannia
Ohjaus Steve McQueen

Parhaan elokuvan Oscarista kilvoittelevista uutuusleffoista on käsittelyvuorossa 12 Years a Slave. John Ridleyn kirjoittama ja Steve McQueenin ohjaama tuima orjadraama perustuu vuonna 1853 julkaistuun Solomon Northupin muistelmakirjaan. Vapautetun orjan poikana syntynyt Northup eleli vapaana mustana miehenä New Yorkissa hankkien elantonsa mm. viulistina, kunnes hänet vuonna 1841 siepattiin ja myytiin tyydyttämään Louisianan puuvillaplantaaseiden alati kasvavaa orjatyövoiman tarvetta. Siitä alkoi ruoskaniskujen tahdittama helvetti, josta Northup vapautui vasta 12 vuotta myöhemmin, kun hän onnistui kertomaan tarinansa orjuutta vastustaneelle kanadalaiselle kirvesmiehelle Samuel Bassille, joka vei sanan hänen kohtalostaan perheelle ja ystäville New Yorkiin.

Northupin henkilökohtainen kärsimysnäytelmä avautuu McQueenin käsittelyssä puistattavaksi yleiskuvaksi orjuudesta ja mustana olemisesta 1800-luvun puolivälin Yhdysvalloissa. Päinvastoin kuin Quentin Tarantinon viimevuotinen Django Unchained, joka pui samaa tematiikkaa railakkaan camp-henkisen kostofantasian keinoin, 12 Years a Slave pyrkii päämääräänsä raa'alla, paikoin katsojan sietokykyä koettelevalla realismilla. Se tarkoittaa, että kun ruoska rävähtää, katsojaankin sattuu. Kaikkein piinallisinta katsottavaa minulle oli kohtaus, jossa Chiwetel Ejioforin esittämää päähenkilöä roikotetaan hirressä minuuttien ajan niin että varpaat juuri ja juuri ylettyvät maahan.

Lontoossa 1969 syntynyt amerikkalaisen näyttelijälegendan täyskaima McQueen on tätä ennen ohjannut nälkälakkoilevasta IRA-aktivistista kertovan Hungerin (2008) ja seksiaddiktista kertovan Shamen (2011). Jälkimmäisen olen nähnyt ja arvostellutkin, ja sen perusteella tiesin odottaa vaikuttavaa joskaan en kovin mukavaa katselukokemusta. Pettyä ei tarvinnut. McQueenista onkin kuin varkain tullut ohjaaja, jonka seuraavaa teosta jään odottamaan kieli pitkällä.

Näyttelijöiltään McQueen vaatii ja saa paljon. Oscar-ehdokkuudella on heistä huomioitu mainittu Ejiofor pääosasta sekä Michael Fassbender ja Lupita Nyong'o sivuosista. McQueenin kahdessa edellisessäkin elokuvassa loistanut Fassbender esittää tässä julmaa plantaasinomistaja Eppsiä. Nyong'o on orja Patsey, jota hän himoitsee seksuaalisesti. Hyviä sivurooleja tekevät myös Benedict Cumberbatch "hyvänä" plantaasinomistajana, jolla on niinkin vallankumouksellisia ajatuksia kuin että orjiakin pitäisi ehkä kohdella ihmisinä, Paul Dano tämän erittäin punaniskaisena työnjohtajana sekä aina mainio Paul Giamatti, joka tarvitsee vain pari minuuttia valkokangasaikaa luodakseen taatusti mieleenpainuvan orjakauppiasmuotokuvan. Tuottajana toiminut Brad Pitt on varannut itselleen pienen mutta merkityksellisen Samuel Bassin roolin. (5.2. Finnkino Flamingo)

+ sisältö ei jätä kylmäksi
+ hyvät näyttelijät
+ intensiivistä kerrontaa
+/− paikoin rankkaa katsottavaa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti