Dallas Buyers Club (2013)

Dallas Buyers Club, USA
Ohjaus Jean-Marc Vallée

Tähän saakka en ole mieltänyt Matthew McConaugheya miksikään superhyväksi näyttelijäksi. The Wolf of Wall Streetin ja varsinkin tämän Dallas Buyers Clubin nähtyäni olen kuitenkin alkanut katsella miestä uusin silmin. Vaikuttaa siltä, että McConaughey on vasta neljänkympin rajapyykin ylitettyään alkanut todella kukoistaa kameran edessä. Ainakin hän on alkanut löytää rooleja, jotka tekevät oikeutta hänen kyvyilleen. Erinomaisen mehukas pääosaveto Dallas Byers Clubissa on tuonut teksasilaiselle jo uran ensimmäisen Golden Globen, ja eiköhän se uran ensimmäinen Oscarkin sieltä napsahda.

Kanadalaisen Jean-Marc Valléen ohjaama Dallas Buyers Club kertoo vuonna 1992 aidsiin kuolleen Ron Woodroofin tarinan. Elokuvan alussa huoletonta poikamieselämää viettävä Woodroof saa kuulla lääkäreiltä, että hänellä on hiv ja "kuukausi aikaa järjestellä asiansa". Konepesunkestävänä heterona heebo ei aluksi suostu uskomaan sairastuneensa "homojen tautiin" (on vuosi 1985), mutta tutkittuaan asiaa hän hyväksyy faktat ja päättää ryhtyä taistelemaan elämästään sekä samalla myös auttamaan muita. Woodroofin tapauksessa se tarkoittaa Yhdysvalloissa hyväksymättömien aids-lääkkeiden salamaahantuontia ja Dallas Buyers Club -nimisen osuuskunnan perustamista niiden jakelua varten. Ideana on myydä muille potilaille jäsenyyksiä, jotka oikeuttavat itsensä lääkitsemiseen klubin piirissä. Näin Woodroofin ei tarvitse rikkoa lakia, joka kieltää kyseisenlaisten lääkkeiden myynnin mutta ei niiden käyttöä. Tietenkin viranomaiset, jotka leffan mukaan valvovat lähinnä lääketehtaiden etuja, katsovat moista touhua epäsuopeasti ja pyrkivät parhaansa mukaan estämään sen.

Mikään kovin omaperäinen tai ihmeellinen tapaus Dallas Buyers Club ei ole, onpahan kuitenkin perushyvä viihdeleffa individualismin hyvistä puolista jäykän virkakoneiston vastavoimana. Suvaitsevaisuus on yksi sen pääteemoista. Luulenkin, että viime aikoina paljon tapetilla ollut keskustelu homojen oikeuksista on ollut yhtenä syynä leffan tekemiseen. McConaugheyn rinnalla Jared Leto tekee hienon, niin ikään Oscar-ehdokkuudella huomioidun suorituksen transseksuaalisena narkkarina, josta tulee päähenkilön oikea käsi aids-potilaiden omahoitobisneksen pyörittämisessä. Oscar-ehdokkuus on annettu myös käsikirjoittajatiimille (Craig Morten & Melisa Wallack), leikkaajille (Vallée & Martin Pensa), maskeeraus- ja hiusmuotoilutiimille sekä itse elokuvalle. Ainakin leikkauksesta pysti saattaa hyvin tullakin. Jennifer Garner, Denis O'Hare ja Treme-tv-sarjasta (minulle) tutuksi tullut Steve Zahn näyttelevät muita pääosia. (11.2. Kinopalatsi Helsinki)

+ McConaughey ja Leto loistorooleissa
+ mielenkiintoinen näkökulma suvaitsevaisuus- ja tasavertaisuuskeskusteluun
+ vetävästi leikattu
− juonenkulku ei suuremmin yllätä

★★★★★