Oscar-ennakointia (...ja tulosten puintia)

Oscarit, nuo maailman himoituimmat elokuvapalkinnot, jaetaan 85. kerran ensi yönä kello 3:30 Suomen aikaa alkavassa gaalassa Hollywoodissa. Valitettavasti en ole tähän mennessä ehtinyt nähdä ehdokkuuksia saaneista elokuvista kuin muutaman. Seuraavassa kuitenkin omia arvailujani siitä, ketkä ja mitkä elokuvat Oscareita tulevat saamaan.

Tulokset kommentteineen lisätty 25.2.

PARAS ELOKUVA

Ehdokkaat:
Rakkaus
Argo
Beasts of the Southern Wild
Django Unchained
Les Misérables
Piin elämä
Lincoln
Unelmien pelikirja
Zero Dark Thirty

Beasts of the Southern Wild, Django Unchained ja Piin elämä ovat ehdokaselokuvista ainoat, jotka olen ehtinyt nähdä. Näistä Beasts on sympaattisin, Django viihdyttävin ja Piin elämä kaunein. Suurimmat voittajasuosikit ovat kuitenkin Argo, joka on ehtinyt saada jo mm. Golden Globen ja BAFTAN, sekä Lincoln. Argon mahdollisuuksia heikentää se, ettei Ben Affleckia ole nimetty ehdolle ohjaajien sarjassa. Parhaan elokuvan palkinnon on Oscar-historiassa nimittäin vain kolmesti vienyt elokuva, jonka ohjaaja ei ole ollut ehdolla. Veikkaan siis, että Lincoln voittaa. Tai ehkä Piin elämä sittenkin yllättää. Rakkaus puolestaan on elokuva, jonka näkemistä itse odotan kaikkein innokkaimmin.

Palkinnon sai Argo, kuten loppujen lopuksi ounastelinkin. Täytyypä yrittää nähdä se piakkoin. Edellisen kerran parhaan elokuvan Oscar on mennyt ilman ohjaajaehdokkuuta jääneelle leffalle vuonna 1990 (Driving Miss Daisy).  

PARAS OHJAAJA

Ehdokkaat:
Rakkaus, Michael Haneke
Beasts of the Southern Wild, Benh Zeitlin
Piin elämä, Ang Lee
Lincoln, Steven Spielberg
Unelmien pelikirja, David O. Russell

Monien mielestä Ben Affleckin (Argo) ja Kathryn Bigelow'n (Zero Dark Thirty) nimeämättä jättäminen on ollut suuri vääryys. Spielberg lienee suurin ennakkosuosikki, mutta Leelläkin on kannattajansa. Itse liputan Haneken puolesta. Jos Spielberg voittaa, nousee hän kolmine pysteineen William Wylerin ja Frank Capran rinnalle Oscar-historian toiseksi palkituimpana ohjaajana. Pörssiä johtaa yhä John Ford neljällä ohjaus-Oscarillaan. Go Haneke!

Oscarin sai Ang Lee. Olen lievästi yllättynyt, mutta vain lievästi. Huomaan myös olevani melko tyytyväinen akatemian valintaan. Piin elämä on hieno tarina ja hieno elokuva. Lee on nyt Spielbergin tavoin kahden ohjaus-Oscarin mies. Mielenkiintoista sinänsä, että kumpikaan Leelle palkinnon tuoneista leffoista ei ole voittanut parhaan elokuvan pystiä.

PARAS MIESNÄYTTELIJÄ PÄÄOSASSA

Ehdokkaat:
Bradley Cooper, Unelmien pelikirja
Daniel Day-Lewis, Lincoln
Hugh Jackman, Les Misérables
Joaquin Phoenix, Mestari
Denzel Washingon, Lento

Historian havinaa on ilmassa, sillä jos suurin ennakkosuosikki Day-Lewis voittaa, tulee hänestä ensimmäinen kolmella miespääosa-Oscarilla palkittu näyttelijä. Phoenix saattaa olla hänen varteenotettavin uhkaajansa, vaikka myös Cooperia ja Jackmania on paljon kehuttu. Veikkaukseni: Day-Lewis voittaa.

Day-Lewis teki kuin tekikin historiaa ja otti sen mikä hänen ehkä kuului ottaa. Vähän ennen voittajan julkistamista huomasin kuitenkin toivovani, että Jackman yllättäisi. Nähtyjen näytteiden valossa ja tarinan tuntien odotan Les Misérablesin tekevän minuun suuremman vaikutuksen kuin Lincoln. Muidenkin ehdokkaiden suoritukset täytynee nähdä.

PARAS NAISNÄYTTELIJÄ PÄÄOSASSA

Ehdokkaat:
Jessica Chastain, Zero Dark Thirty
Jennifer Lawrence, Unelmien pelikirja
Emmanuelle Riva, Rakkaus
Quvenzhané Wallis, Beasts of the Southern Wild
Naomi Watts, Selviytyminen

Historian havinaa on ilmassa tässäkin kategoriassa. Nimittäin jos Riva voittaisi, tulisi hänestä iäkkäin koskaan tämän huomionosoituksen saanut näyttelijä (siis iäkkäimpänä palkinnon saanut). Wallisista taas tulisi voittaessaan vastaavasti nuorin palkittu. Riva täyttää kuinka ollakaan juuri tänään 86 vuotta, Wallis elokuussa kymmenen. Oikeasti Wallisilla ei liene mitään mahdollisuuksia kisassa, vaikka hän Beastsin pääosassa ällistyttävän hyvä onkin. Voittajaksi on vahvimmin veikkailtu joko Chastainia tai Lawrencea, mutta Rivan osakkeet ovat viime viikkoina olleet nousussa. Toivon hartaasti, että Riva voittaisi.

Toiveeni ei toteutunut, sillä Oscarin vei Lawrence. Kaikki kunnia hänelle, palkinto on varmasti ansaittu. Pitänee katsastaa tuokin leffa.   

PARAS MIESNÄYTTELIJÄ SIVUOSASSA

Ehdokkaat:
Alan Arkin, Argo
Robert De Niro, Unelmien pelikirja
Philip Seymour Hoffman, Mestari
Tommy Lee Jones, Lincoln
Christoph Waltz, Django Unchained

Selvää voittajasuosikkia ei ole. Vain Waltzin suorituksen olen nähnyt, ja se on kyllä tyrmäävän hyvä, joskin turhan paljon samoilla keinoilla pelaava kuin Kunniattomien paskiaisten vastaava sivuosa, josta Waltz palkittiin kolme vuotta sitten. Hasardiveikkauksena heitän, että Hoffman voittaa.

Pystin sai Christoph Waltz. En ole varma mitä mieltä olen tästä. Waltz on roolissaan erinomainen, mutta jotenkin silti tuntuu että hän sai tämän toisen Oscarinsa liian "helposti".

PARAS NAISNÄYTTELIJÄ SIVUOSASSA

Ehdokkaat:
Amy Adams, Mestari
Sally Field, Lincoln
Anne Hathaway, Les Misérables
Helen Hunt, The Sessions
Jacki Weaver, Unelmien pelikirja

Hathawaytä pidetään käytännössä varmana voittajana.

Hathaway otti omansa. Hänen antaumuksellista suoritustaan Les Misérablesin Fantinena on hehkutettu niin, että tuskin maltan odottaa leffan näkemistä. 

PARAS ALKUPERÄISKÄSIKIRJOITUS

Ehdokkaat:
Rakkaus, Michael Haneke
Django Unchained, Quentin Tarantino
Lento, John Gatins
Moonrise Kingdom, Wes Anderson & Roman Coppola
Zero Dark Thirty, Mark Boal

Haneke ja Tarantino ovat ilmeisesti suurimpia ennakkosuosikkeja tässä kategoriassa. Koska Django on ehdokaselokuvista ainoa jonka olen nähnyt, ja koska toivon, että Haneke voittaa ohjaajasarjan, nostan Tarantinon ykkössuosikikseni. Palkinto voi kyllä ihan yhtä hyvin mennä Boalillekin.

Palkinto meni Tarantinolle. Quentin on mestari luomaan herkullisia hahmoja, mehevää dialogia ja jännitteisiä kohtauksia, suotakoon hänelle siitä tämä on kaunis tunnustus. Edellisen Oscarinsa Tarantino sai yhdeksäntoista vuotta sitten Pulp Fictionin käsikirjoituksesta, ja Django taitaakin olla hänen paras työnsä sen jälkeen.

PARAS KÄSIKIRJOITUSSOVITUS

Ehdokkaat:
Argo, Chris Terrio
Beasts of the Southern Wild, Lucy Alibar & Benh Zeitlin
Piin elämä, David Magee
Lincoln, Tony Kushner
Unelmien pelikirja, David O. Russell

Argo, Unelmien pelikirja ja Lincoln ovat suurimmat suosikit. Argo voittaa.

Argo voitti.

PARAS VIERASKIELINEN ELOKUVA

Ehdokkaat:
Rakkaus, Itävalta
Kon-Tiki, Norja
No, Chile
A Royal Affair, Tanska
War Witch, Kanada

Kaksi pohjoismaista elokuvaa ehdolla! Voitto menee kaiken järjen mukaan kuitenkin Itävaltaan.

Oscarin sai Rakkaus. Mitään muuta vaihtoehtoa akatemialle ei jäänytkään sen jälkeen, kun Haneken elokuva oli nimetty ehdolle myös parhaan elokuvan, ohjauksen ja käsikirjoituksen kategorioissa.

PARAS DOKUMENTTIELOKUVA

Ehdokkaat:
5 Broken Cameras
The Gatekeepers
How to Survive a Plague
The Invisible War
Searching for Sugar Man

Malik Bendjelloulin ruotsalais-brittiläinen musiikkidokkari Searching for Sugar Man, joka sai juuri myös Suomen ensi-iltansa, on suurin suosikki.

Searching for Sugar Man palkittiin. Pitänee käydä katsomassa tämäkin leffa.

PARAS ANIMAATIOELOKUVA

Ehdokkaat:
Urhea, Mark Andrews & Brenda Chapman
Frankenweenie, Tim Burton
ParaNorman, Sam Fell & Chris Butler
Pirates!, Peter Lord
Räyhä-Ralph, Rich Moore

Urhea ja Räyhä-Ralph näyttävät tähänastisen palkintosateen valossa vahvimmilta ehdokkailta. Omaa suosikkia ei ole, kun en ole mitään nähnyt, mutta mielelläni näkisin Tim Burtonin voittopuhetta pitämässä. Veikkaukseni on, että Räyhä-Ralph ja Rich Moore voittavat.

Voiton vei Urhea.

PARAS KUVAUS

Ehdokkaat:
Anna Karenina, Seamus McGarvey
Django Unchained, Robert Richardson
Piin elämä, Claudio Miranda
Lincoln, Janusz Kaminski
Skyfall, Roger Deakins

Lincoln on ehdokaselokuvista ainoa, jota en ole nähnyt. Kaminskin taidot tuntien hänen palkitsemisensa ei olisi yllätys. Näkemistäni leffoista kuvauksellisesti vaikuttavimpia ovat olleet Piin elämä, Anna Karenina ja Skyfall. Suurenmoista ja vähän huvittavaakin olisi, jos jo kymmenettä kertaa ehdolla oleva Roger Deakins saisi vihdoin ensimmäisen Oscarinsa – Bond-leffasta! Veikkaan kuitenkin, että Piin elämä voittaa.

Piin elämä voitti. Odotettu ja oikeutettu lopputulos, vaikka huomasin melkeinpä toivovani, että palkinto menisi sittenkin Anna Kareninalle. Tämä oli neljän vuoden sisällä kolmas kerta, kun kuvaus-Oscar myönnettiin 3D-elokuvalle.

PARAS LEIKKAUS

Ehdokkaat:
Argo, William Goldenberg
Piin elämä, Tim Squyres
Lincoln, Michael Kahn
Unelmien pelikirja, Jay Cassidy & Crispin Struthers
Zero Dark Thirty, Dylan Tichenor & William Goldenberg

Todennäköisyys sille, että William Goldenberg pokkaa palkinnon jommastakummasta leffastaan, on aika suuri. Jos ei Goldenberg, niin eiköhän sitten Kahn. Veikkaan: Goldenberg ja Argo voittavat.

Argo voitti.

PARAS PRODUCTION DESIGN

Ehdokkaat:
Anna Karenina; Sarah Greenwood, Katie Spencer
Hobitti: Odottamaton matka; Dan Hennah, Ra Vincent, Simon Bright
Les Misérables; Eve Stewart, Anna Lynch-Robinson
Piin elämä; David Gropman, Anna Pinnock
Lincoln; Rick Carter, Jim Erickson

Joku kolmikosta Anna Karenina, Les Misérables ja Piin elämä voittanee. Veikkaukseni: Les Misérables.

Tässä kohtaa omat arvailuni menivät pahiten metsään: Oscarin sai Lincoln. No, onhan se isolla rahalla tehty historiallinen draama, jollaiset näitä usein voittavat.

PARAS PUKUSUUNNITTELU

Ehdokkaat:
Anna Karenina, Jacqueline Durran
Les Misérables, Paco Delgado
Lincoln, Joanna Johnston
Mirror Mirror, Eiko Ishioka
Lumikki ja metsästäjä, Colleen Atwood

Anna Karenina ja Les Misérables ovat suurimpia suosikkeja. Jos Anna jostakin kategoriasta Oscarin saa niin todennäköisimmin juuri tästä.

Niin kävi, että Anna Karenina sai ainoan Oscarinsa pukusuunnittelusta.

PARAS LAULU

Ehdokkaat:
Chasing Ice, "Before My Time", J. Ralph (musiikki ja sanat)
Ted, "Everybody Needs A Best Friend"; Walter Murphy (musiikki), Seth MacFarlane (sanat)
Piin elämä, "Pi's Lullaby"; Mychael Danna (musiikki), Bombay Jayashiri (sanat)
Skyfall, "Skyfall"; Adele Adkins ja Paul Epworth (musiikki ja sanat)
Les Misérables, "Suddenly"; Claude-Michel Schönberg (musiikki), Herbert Kretzmer ja Alain Boublil (sanat)

Olisikohan vihdoin aika palkita Bond-leffa tässä kategoriassa? Minä ainakin liputan sen puolesta, sillä "Skyfall" on oikeasti hyvä biisi ja Skyfall hyvä elokuva. Siitäkin huolimatta: jos Ennio Morriconen ja Elisa Toffolin kaunis "Ancora qui" (elokuvasta Django Unchained) olisi saanut ehdokkuuden, olisi se minun suosikkini.

Skyfall voitti ja Adele liikuttui kiitospuheessaan. Jee!

PARAS MUSIIKKI

Ehdokkaat:
Anna Karenina, Dario Marianelli
Argo, Alexandre Desplat
Piin elämä, Mychael Danna
Lincoln, John Williams
Skyfall, Thomas Newman

Selvää ennakkosuosikkia ei ole. Williamsilla on huima Oscar-historia, sillä tämä on jo hänen 48:s ehdokkuutensa, ja mikäli hän voittaisi, olisi kyseessä kuudes voitto. Toisaalta miehen edellisestä voitosta on jo parikymmentä vuotta. Newmanin tilanne taas on samantapainen kuin Roger Deakinsin kuvaajien sarjassa: kymmenestä aiemmasta ehdokkuudesta yksikään ei ole tuonut palkintoa. Siitä huolimatta sanon, että voittokamppailu käydään Williamsin ja ensimmäistä kertaa ehdolla olevan Dannan välillä. Veikkaan, että Danna voittaa, vaikka ei Piin elämän musiikki erityisellä tavalla mieleeni jäänytkään.

Oscarin sai Mychael Danna Piin elämästä.

PARAS ÄÄNIMIKSAUS

Ehdokkaat:
Argo
Les Misérables
Piin elämä
Lincoln
Skyfall

Les Misérables ja Skyfall vaikuttavat asiantuntija-arvioiden perusteella vahvimmilta ehdokkailta. Sanon, että Les Misérables voittaa.

Les Misérables voitti.

PARAS ÄÄNILEIKKAUS

Ehdokkaat:
Argo
Django Unchained
Piin elämä
Skyfall
Zero Dark Thirty

Oscaria povataan vahvimmin Piin elämälle, Skyfallille ja Zero Dark Thirtylle. Sanotaan Zero Dark Thirty. Tai ehkä sittenkin Skyfall.

Kuinka ollakaan, Oscarin saivat jaetusti Zero Dark Thirty ja Skyfall! Enpä muista kuulleeni milloin olisi vastaavaa tapahtunut, mutta ilmeisesti tämä ei ihan ensimmäinen kerta ollut?

PARHAAT VISUAALISET TEHOSTEET

Ehdokkaat:
Hobitti: odottamaton matka
Piin elämä
The Avengers
Prometheus
Lumikki ja metsästäjä

Tuntuisi ihmeelliseltä, jos Piin elämä ei veisi tätä.

No Piin elämähän tämän tietenkin vei.

PARAS MASKEERAUS JA HIUSMUOTOILU

Ehdokkaat:
Hitchcock
Hobitti: odottamaton matka
Les Misérables

Hobitti tuntuisi suurimmalta voittajasuosikilta, ellei Les Misérables olisi saanut elokuvana enemmän huomiota. Veikkaukseni: Les Misérables.

Veikkaukseni toteutui.

PARAS LYHYTELOKUVA

Ehdokkaat:
Asad
Buzkashi Boys
Curfew
Death of a Shadow
Henry

Veikkaukseni voittajaksi: Curfew.

Veikkaukseni toteutui.

PARAS ANIMAATIOLYHYTELOKUVA

Ehdokkaat:
Adam and Dog
Fresh Guacamole
Head Over Heels
Maggie Simpson in the Longest Daycare
Paperman

Disney-tuotanto Paperman ja entisen Disney-piirtäjän Minkyu Leen Adam and Dog ovat ilmeisesti suurimmat suosikit. Veikkaukseni voittajaksi: Paperman.

Veikkaukseni toteutui.

PARAS DOKUMENTTILYHYTELOKUVA

Ehdokkaat:
Inocente
King's Point
Mondays at Racine
Open Heart
Redemption

Veikkaukseni voittajaksi: Mondays at Racine.

Oscarin sai Inocente.

Psyko (1960)

Psycho, Yhdysvallat

Ohjaus Alfred Hitchcock

Marion Crane (Janet Leigh) on juuri saapunut Norman Batesin
(Anthony Perkins) isännöimään motelliin.

Alfred Hitchcockin nerokkaimpiin luomuksiin kuuluva Psyko tuli jälleen kerran katsottua, vaihteeksi oikein isolta kankaalta. Ja miksipä ei, onhan tämä maailman kuuluisimman suihkukohtauksen sisältävä kauhujännäri taas ajankohtainenkin siitä syystä, että ensi-iltateattereiden valkokankaille on juuri saapunut Psykon syntyvaiheista kertova elokuva Hitchcock. Muutenkin Psyko on niitä harvinaislaatuisia täysosumaleffoja, jotka eivät kovassakaan käytössä kulu ja joista löytää uusia tasoja jokaisella katselukerralla. Tämän ovat vuosien saatossa huomanneet monet muutkin kuin minä: Psykolla on tukeva jalansija maailman sadan arvostetuimman elokuvan joukossa käytetäänpä kriteerinä sitten Sight & Sound -lehden viimesyksyistä äänestystä (kriitikkojen listan 34:s, ohjaajien listan 48:s) tai IMDb:n Top 250 -listaa (sijoitus tätä kirjoitettaessa 29:s).

Mikä on Psykon näin laajapohjaisen ja sukupolviakin yhdistävän kestosuosion salaisuus? Syitä on varmasti lukuisia. Minut elokuva koukuttaa yhä uudelleen briljantilla jännitysjuonellaan, moniulotteisilla henkilöhahmoillaan, taidokkailla näyttelijäsuorituksillaan, täyteläisellä ja innovatiivisella kuvakerronnallaan sekä pippurina pihvissä kerrontaa tehokkaasti tukevalla musiikillaan. Makaaberilla hitchcockilaisella huumorillakin on tietysti oma osuutensa herkun nautittavuudessa.

Juoni lienee useimmille tuttu. Marion Crane -niminen kiinteistönvälitysfirman sihteeri varastaa tilaisuuden tullen työnantajaltaan tukun rahaa, koska arvelee siten pystyvänsä auttamaan talousvaikeuksissa painiskelevaa poikaystäväänsä. Hermoja raastavalla automatkalla tämän luokse neito sitten joutuu ensin maantiepoliisin hiillostamaksi ja päätyy myöhemmin varaamaan yösijan syrjäisestä motellista, jonka nuori ja komea isäntä vaikuttaa mukavalta hepulta mutta jonka "äidistä" ei suinkaan voi sanoa samaa...

Sitten seuraa se. Elokuvahistorian legendaarisimpiin kuuluva juonenkäänne iskee hurjalla voimalla, vaikka sitä tietää odottaakin. Tarinaa etukäteen tuntemattomat aikalaiskatsojat se šokeerasi, koska se toi pelon ja kauhun paikkaan, joka on arkipäiväisyydessään jokaiselle tuttu ja jossa ihminen on kaikkein haavoittuvaisimmillaan.

Ja tästä tarina oikeastaan vasta alkaa.

Häilyviä identiteettejä, kompleksisia äitisuhteita, syyllisyydentuntoa ja yksityisyyden menettämisen pelkoa varmakätisesti tutkivan mestariteoksen lähtökohtana oli Hitchcockin halu kokeilla, pystyisikö hän tekemään pienellä budjetilla hyvän kauhuelokuvan, shockerin, niin kuin hän itse sanoi. Tarina-aihiona toimi Robert Blochin samanniminen löyhästi tosipohjainen romaani, jonka alussa Marion (kirjassa Mary) saapuu Batesin motelliin. Joseph Stefano muokkasi tarinan Hitchcockin kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta molempia tyydyttäväksi filmikäsikirjoitukseksi, jonka ehkä nerokkain oivallus alkuperäistarinaan verrattuna oli se, että murhaajastakin tehtiin sympaattinen, katsojan myötätunnon puolelleen saava hahmo. Toinen olennainen muutos on Marionin tarinan laajentaminen siten, että katsoja tuudittautuu elokuvan alussa seuraamaan hänen tarinaansa. 

Kirjoitustyö sujui hyvässä yhteisymmärryksessä, sillä Hitchcockin mukaan jo ensimmäinen käsikirjoitusversio filmattiin. Kuvaajana toimi Hitchcock esittää -televisiosarjassa nopeatempoiseen työhön tottunut John L. Russell ja muutenkin työryhmä oli sama kuin tv-sarjassa. Ainoastaan jälkituotannossa Hitch turvautui aiemmista pitkistä elokuvistaan tuttuihin luottomiehiin eli leikkaaja George Tomasiniin ja säveltäjä Bernard Herrmanniin. Heidän panoksensa onkin kieltämättä lopputuloksen kannalta varsin ratkaiseva.

Marion Cranen rooliin Hitchcock halusi budjettiin nähden "mahdollisimman suuren" tähden. Valinta osui Janet Leighiin, joka sai suorituksestaan Golden Globen ja Oscar-ehdokkuuden. Elokuvan parhaasta näyttelijäsuorituksesta vastaa kuitenkin Anthony Perkins, joka vakavammanpuoleisesta identiteettihäiriöstä kärsivänä motellinomistajana on yksinkertaisesti täydellinen. Valitettavasti Perkinsille kävi myös samoin kuin monelle perinteisemmälle kauhuleffatähdelle ennen häntä: Normanin rooli jossain määrin leimasi hänen koko loppu-uransa. Elokuvan muista päänäyttelijöistä Marionin siskoa esittävä Vera Miles oli työskennellyt Hitchcockin kanssa jo Väärä mies -elokuvassa, ja hän olisi saanut myös Vertigon naispääroolin ellei olisi tullut sen projektin kannalta väärällä hetkellä raskaaksi. John Gavin näyttelee Marionin poikaystävää ja Martin Balsam karun kohtalon kokevaa yksityisetsivää.

Psykolla on muuten historiallista merkitystä myös ensimmäisenä amerikkalaisena suuren yleisön elokuvana, jossa nähdään vessanpytty. Tähän saakka kyseinen kaluste oli ollut Hollywood-elokuvassa tabu.

+ nerokkaasti rakennettu jännitysjuoni

+ hyvät hahmot ja ikimuistettava "hirviö"
+ täyteläinen ja innovatiivinen kuvakerronta
+ tehokkaasti ja mieleenpainuvasti kerrontaa tukeva musiikki
+ elokuvahistorian merkkipaalu

★★★★★

Tammikuun tv-leffat

Nämä tuli katsottua tammikuussa töllöttimestä:

Tunturin testamentti
(Duoddara árbi, Norja/Ruotsi/Suomi 1994)
Paul-Anders Simman dokumentti kertoo kautokeinolaisnuorukaisesta, joka on isänsä kuoleman jälkeen vaikean valinnan edessä: jatkaako esi-isiltä periytyvää poronhoitotaloutta vai luopuako siitä. Periaatteessa kiinnostavasta aiheesta huolimatta leffa ei oikein sytyttänyt. (3.1. Teema)
★★★★★

Minä ja Orson Welles
(Me and Orson Welles, USA 2008)
Kylläpä tuntui tyhjänpäiväiseltä tämä 1930-luvun lopun New Yorkiin sijoittuva tarina nuorukaisesta, jonka tuleva mestariohjaaja Orson Welles palkkaa näyttelijäksi Mercury-teatterinsa Caesar-produktioon. Cristian McKay on hyvä Wellesinä, vaikkakin selvästi liian vanha parikymppisen ihmemiehen rooliin. Pääosaa esittää tylsä Zac Efron ja tämän epätodennäköistä deittikaveria Claire Danes. Oikeista Mercury-teatterin näyttelijöistä Wellesin mukana maailmanmaineeseen ponnistanutta Joseph Cottenia tulkitsee aika näköinen James Tupper. Kokonaisuutena iso pettymys hyviäkin elokuvia ohjanneelta Richard Linklaterilta. (9.1. Teema)
★★★★★

Kauneuden valta
(Elegy, USA 2008)
Ben Kingsleyn näyttelemä professori aloittaa suhteen itseään kolmekymmentä vuotta nuoremman opiskelijan (Penélope Cruz) kanssa Isabel Coixetin hiljaisesti viisaassa rakkausdraamassa. Muissa rooleissa mm. Dennis Hopper, Patricia Clarkson ja Peter Sarsgaard. Ei huono. (11.1. Teema)
★★★★★

A Serious Man
(A Serious Man, USA 2009)
Coen-veljesten 1960-luvulle sijoittuvassa vähän arvoituksellisessa elokuvassa Michael Stuhlbarg esittää juutalaista fysiikanproffaa ja perheenisää, joka haluaisi tietää miksi maailma yhtäkkiä alkaa murentua hänen ympärillään, vaikka hän "ei ole tehnyt mitään". Omalaatuinen tarina jää vaivaamaan mieltä toisenkin katsomiskerran jälkeen. Elokuvan ensi-illan aikoihin Stuhlbarg oli vielä tuntematon näyttelijäkasvo ainakin minulle, sittemmin hän on tullut hyvinkin tutuksi Boardwalk Empire -sarjan älykkögangsteri Arnold Rothsteinina. (16.1. Teema)
★★★★★

J. Edgar
(J. Edgar, USA 2011)
FBI-pomo J. Edgar Hooverin kompleksisesta yksityiselämästä kertova Clint Eastwoodin draama on ihmeen vaisu, vaikka Leonardo DiCaprio näytteleekin nimiosan mahtavasti ja hänet on myös maskeerattu taidokkaasti Hooverin näköiseksi. Muutkin pääosanäyttelijät osaavat hommansa: J. Edgarin uskollista sihteeriä esittää Naomi Watts, dominoivaa äitiä Judi Dench ja läheisintä ystävää, jonka kanssa Hooverilla on myös salainen (ilmeisesti platoninen) rakkaussuhde, Armie Hammer. (19.–20.1. Netflix)
★★★★★

He ajavat öisin (1940) (DVD)

They Drive By Night, Yhdysvallat
Ohjaus Raoul Walsh

Vaihteeksi tuli katsottua DVD:ltä klassisempaa Hollywood-tuotantoa. He ajavat öisin on Raoul Walshin Warnerille ohjaama terhakka rekkakuskidraama, jossa yhtiön tuonaikaisille tuotteille tyypillisesti on kiihkeä tempo ja vahva yhteiskunnallinen vire. Keskimääräistä kiinnostavammaksi leffan tekee A-luokan roolimiehitys. George Raft ja Humphrey Bogart esittävät työtä vuorotta tekeviä rekkakuskiveljeksiä, jotka haaveilevat oman kuljetusfirman perustamisesta. Veljeksistä Paul (Bogart) haaveilee myös siitä että saisi nukkua yöt vaimonsa vieressä. Raftin esittämä Joe taas on vireä poikamies, joka kiinnostuu romanttisesti tienvarsibaarin tarjoilijattaresta Cassiesta (Ann Sheridan). Ida Lupino on Joen vanhan ystävän (Alan Hale) vaimo, jolla on joskus ollut vipinää Joen kanssa ja joka haluaisi kovasti tuota vipinää jatkaa.

Alkupuolellaan elokuva keskittyy kuvaamaan rekkakuskien raadantaa ja työhön liittyviä riskejä draamallisen jännitteen pingottuessa univelkaisten kuskien ja heitä riistävien kapitalistien välille. Tämän yhteiskunnallisen aineksen koin nyt katsottuna kiinnostavampana kuin Raft-Lupino-Sheridan kolmiodraaman, johon juttu loppupuolellaan painottuu. Juonenkäänteet ovat lopulta aika ennalta-arvattavia, mutta Walsh työryhmineen on saanut kerronnan sen verran hyvään potkuun ettei ainakaan pitkästymään pääse. Yksi kuolemaan johtava onnettomuus, yksi vakava loukkaantuminen, yksi murha – siinä Jerry Waldin ja Richard Macauleyn kirjoittaman tarinan dramaattiset kohokohdat. Oman aikansa edustajana leffa on sanoisinko parempaa keskitasoa.

Historiallista lisämielenkiintoa tuo se, että tämä on viimeisiä filmejä, joissa Bogie on vielä ns. toisen viulun soittajana. Toisaalta tämä on ensimmäisiä filmejä, joissa hän pääsee tuomaan esiin myös pehmeämpää puoltaan. Sekä Raft että Bogarthan olivat tähän saakka hankkineet kannuksia etupäässä kovanaamarooleissa. Raft on elokuvan tähti ja Bogartin nimi on alkuteksteissä vasta neljäntenä Sheridanin ja Lupinon jälkeen. Sittemmin Raft hankki itselleen hölmön miehen maineen kieltäytymällä peräperää muutamasta sellaisesta pääroolista, joissa lopulta juuri Bogart pääsi loistamaan ihan eri levelillä kuin mihin Raft ikinä urallaan ylsi. Joukossa olivat esimerkiksi sellaiset merkkiteokset kuin Maltan haukka ja Casablanca. Jatkossa Raftin oli entistä vaikeampaa saada hyviä rooleja, kun taas Bogie nousi halutuimpien tähtien ykkösliigaan. Tässä Raft on kuitenkin vielä elämänsä iskussa. (katsottu 25.1.)

+ A-luokan roolimiehitys
+ kerronnassa hyvä potku
− liukuhihnatuotteen tuntua

★★★★★