Mission: Impossible – Ghost Protocol (2011)

Mission: Impossible -sarja on edennyt neljänteen osaansa. Kahta edellistä en ole tainnut edes nähdä, mutta sarjan ensimmäinen elokuva, se jonka nimi viitsittiin vielä suomentaa Vaaralliseksi tehtäväksi, on jäänyt mieleen suhtkoht viihdyttävänä rymistelyjännärinä. Neljännen Ethan Hunt -seikkailun Mission: Impossible – Ghost Protocol (USA 2011) menin katsomaan heti tuoreeltaan, koska teki mieli antaa aivoille vapaailta ja tämä vaikutti tarjolla olleista vaihtoehdoista siihen tarkoitukseen sopivimmalta. Tekeleen on ohjannut aiemmin animaatioleffoilla kunnostautunut Brad Bird, ja tuotannosta on vastannut tähti Tom Cruise yhdessä Bryan Burkin ja edellisen osan ohjaajan J.J. Abramsin kanssa. Niin ja tämähän on myöskin se elokuva, jossa meidän oma Samuli Edelmannimme suorittaa Hollywood-debyyttinsä. Kovin paljon varsinaista näyteltävää hänellä ei ole, mutta yhtä hyvä hän on kuin vaikkapa Schwarzenegger Pitkissä jäähyväisissä, joten kukapa tietää mitä tästä vielä seuraa.

Elokuva käynnistyy Budapestissa tapahtuvalla prologilla, josta siirrytään nopeasti Moskovaan, sieltä aikanaan Dubaihin ja lopuksi Mumbaihin Intiaan. Juoni on se sama mikä tämän lajin matkailuelokuvissa yleensäkin: täyshullu älykkökonna uhkaa tuhota maapallon ja ryhmä huippusalaisia agentteja pyrkii sen estämään. Noita agentteja esittävät tällä kertaa Tompan lisäksi seksikäs Paula Patton, vitsikäs Simon Pegg ja kurttukulmainen Jeremy Renner. Pääpahista, joka kiinnostavasti on ruotsalainen, näyttelee niin ikään ruotsalainen Michael Nyqvist. Samuli nähdään hänen ns. oikeana kätenään. Budapest-jaksossa komistelee naiskatsojien silmänilona myös Abramsin luomasta Lost-tv-sarjasta tuttu hurmuri Josh Holloway, joskin hänen juoksunsa tyssää kylmäävän Léa Seydoux'n toimesta jo lähtökiihdytyksessä. Samainen Seydoux muuten ihastutti Woody Allenin Midnight in Paris -leffassa tyystin toisenlaisessa roolissa kirpputorin myyjänä. Veikkaanpa että tämänkin tyttösen erittäin fotogeeniset kasvot tulevat lähivuosina entistä tutummiksi.

Ghost Protocolin kaltaisilta elokuvilta on turha tietysti odottaa uskottavuuden hiventäkään. Leffa kuitenkin toimii, jos se onnistuu tempaamaan mukaansa ja saa unohtamaan arkihuolet pariksi tunniksi. Ja pakko on tunnustaa, että tämän absurdin mutta jännittävästi vauhdikkaan agenttiseikkailun parissa viihdyin. Yksistään elokuvan henkeäsalpaavin kohta, se jossa Tomppa kiipeilee maailman korkeimman pilvenpiirtäjän seinällä Dubaissa, on jo sellainen elämys josta leffalipun verran kannattaa maksaa. Ainakin jos se on tarjouksessa. (Katsottu Finnkino Flamingossa 7.2.2012)

★★★★★