Syksyn tv-leffoja

Tässä pikatuomiot syksyn aikana katsotuista tv-leffoista. Mukana jälleen myös Netflix-filkat.

Lahjakas herra Ripley
(The Talented Mr. Ripley, USA 1999)
Anthony Minghellan Patricia Highsmith -sovitus kiinnosti katsoa tällä kertaa Venetsia-näkökulmasta, kun siellä tuli äskettäin käytyä. Kaupunkiin kyllä päästään elokuvassa vasta viimeisen neljänneksen aikana eikä sitä silloinkaan kovin paljoa näy. Hauska sattuma on kuitenkin se, että Caffé Florianin terassi nähdään lopussa melkein samasta kulmasta kuin mistä itsekin olen kuvan ottanut. Myöskin toisessa tutussa paikassa eli Positanossa tätä on muuten kuvattu. Näin leffan nyt luullakseni kolmannen kerran, ja pysyn kannassani, että kyseessä on varsin onnistunut psykotrilleri. Matt Damon vakuuttaa Tom Ripleynä, josta tilaisuus tekee murhaajan ja identiteettivarkaan. Jude Law, Gwyneth Paltrow, Cate Blanchett ja Philip Seymour Hoffmann säestävät totutun laadukkaasti. (13.9. Netflix)
★★★★★

Eikä yksikään pelastunut
(And Then There Were None, Britannia/USA 1945)
Entinen avantgarde-mies René Clair kyhäsi Fox-yhtiön palkkalaisena Agatha Christien tarinan pohjalta tämän kevyesti rullaavan mysteerijännärin. Leffa toimii ennen kaikkea mahtavan roolimiehityksen ansiosta. Viihdyttävässä murhaleikissä ovat mukana mm. Barry Fitzgerald, Walter Huston, Louis Hayward, Roland Young, June Duprez, C. Aubrey Smith, Judith Anderson ja Mischa Auer. Jos oikein muistan niin tämänkin näin nyt kolmannen kerran. (22.9. Yle Teema)
★★★★★

Baskervillen koira
(The Hound of the Baskervilles, USA 1939)
Basil Rathbone on Sherlock Holmes ja Nigel Bruce tohtori Watson Sidney Lanfieldin ohjaamassa mysteerissä, joka lienee maineikkain tämän Arthur Conan Doylen tarinan monista filmatisoinneista. Tästä alkoi myös Rathbonen ja Brucen yhteisten Holmes-leffojen pitkä putki. Ehkä vähän vanhentunut mutta silti kelpo viihdyke. (23.9. Yle Teema)
★★★★★

Presidentin miehet
(All the President's Men, USA 1976)
Alan J. Pakulan Watergate-jännäri tuli taas kerran suurimmaksi osaksi katsottua. Dustin Hoffman ja Robert Redford näyttelevät Washington Postin reporttereita, jotka selvittämällä Watergate-murron taustat käynnistivät presidentti Nixonin eroon johtaneen tapahtumasarjan. Näyttelijämiehityksessä ovat mukana myös mm. Jack Warden, Martin Balsam ja Jason Robards. Klassikko lajissaan. (28.9. Yle Teema)
★★★★★

Biutiful
(Biutiful, Meksiko/Espanja 2010)
Alejandro González Iñarritun ankeassa Barcelona-draamassa Javier Bardem esittää syöpäsairasta yksinhuoltajaisää, joka yrittää viimeiseen asti huolehtia kahdesta lapsestaan ja hänestä riippuvaisista paperittomista siirtotyöläisistä. Raskasta katsottavaa siis, mutta rosoisen realisminsa ja rikkaan henkilö- ja miljöökuvauksen ansiosta myös puhuttelevaa. Bardem on jälleen kerran erinomainen. Hyviä ovat myös lapset Hanaa Bouchaib ja Guillermo Estrella sekä heidän epästabiilia äitiään näyttelevä Maricel Álvarez. (2.10. Yle Teema)
★★★★★

Erämaan armoille
(Into the Wild, USA 2007)
Sean Pennin ohjauksessa Emile Hirschin esittämä nuorukainen, joka on saanut tarpeekseen perheensä ja asuinympäristönsä materialistisesta elämäntyylistä, lähtee harjoittamaan kulkurin tointa tavoitteenaan täydellinen riippumattomuus ja sopusointu luonnon kanssa Alaskan jylhissä erämaissa. Tarinan karu opetus: onni on todellista vain jaettuna. Paljon muutakin ajateltavaa tämä loppua kohden varsin hyytäväksi äityvä tosipohjainen seikkailudraama herätti. Hirsch on pääosassa erinomainen. Erittäin suositeltava. (4.10. Netflix)
★★★★★

Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä
(Extremely Loud & Incredibly Close, USA 2011)
Stephen Daldryn mysteeridraamassa asperger-poika löytää 9/11-iskuissa kuolleen isänsä jäämistöstä avaimen, johon sopivan lukon hän päättää löytää. Arvoituksen ratkaisusta jäi minulle vähän valju maku, mutta kasvukuvauksena tämä toimii. Pojan roolissa debytoi hienosti Thomas Horn vanhempinaan Sandra Bullock ja Tom Hanks. Isoäidin salaperäistä vuokralaista näyttelevä Max von Sydow on kuitenkin paras syy katsoa tämä. Eric Rothin käsis perustuu Jonathan Safran Foerin romaaniin. (11.10. Netflix)
★★★★★

Merenneito
(Ondine, Irlanti/Britannia/USA 2009)
Ohjaajan (Neil Jordan) nimi herätti kiinnostuksen katsoa tämä irlantilaiseen merenrantakaupunkiin sijoittuva ihmissuhdedraama, jossa alkoholisoitunut mutta pari vuotta kuivilla ollut kalastaja löytää verkoistaan elävän naisen. Onkohan kyseessä skottilaisen mytologian mukainen selkie vai sittenkin ihminen? Ainakin kalastajan munuaissairaudesta kärsivä tytär uskoo ensimmäiseen vaihtoehtoon. Colin Farrell näyttelee pääosaa Alicja Bachledan, Alison Barryn ja Stephen Rean säestämänä. Ei todellakaan Jordanin parhaita leffoja mutta suht kiinnostava kuitenkin. Käsis on Jordanin oma. (18.10. Yle Teema)
★★★★★

Hän tuli yöllä
(The Talk of the Town, USA 1942)
Etsintäkuulutettu vankikarkuri Cary Grant ja arvostettu lakimies Ronald Colman majailevat kumpikin Jean Arthurin talossa George Stevensin ohjaamassa mehukkaassa komediassa, joka hupaisilla tilanteilla herkuttelun lisäksi tutkailee kriittisin silmin amerikkalaista oikeusjärjestelmää. Kaikki kolme tähteä pistävät parastaan, ja mikäs on pistäessä kun dialogikin (Irwin Shaw & Sidney Buchman) säkenöi. Kestävintä sota-ajan Hollywood-viihdettä ompi tämä. Missasin valitettavasti alun. (20.10. Yle Teema)
★★★★★

Rakasta minua hellästi
(Love Me Tender, USA 1956)
Elvis Presleyn elokuvaura alkoi tästä sisällissodan jälkimaininkeihin sijoittuvasta westernistä, jossa Elviksen ja Richard Eganin näyttelemät veljekset ajautuvat konfliktiin edellisen naitua jälkimmäisen mielitietyn (Debra Paget). Robert D. Webbin ohjaamassa Fox-tuotannossa Elvis tietysti myös laulaa mm. jättihitiksi jo ennen leffan ensi-iltaa muodostuneen nimikappaleen. Musiikkinumerot tuntuvat olevan vähän eri paria muun leffan kanssa, mutta parempi tämä silti on kuin luulisi. (26.10. Yle Teema)
★★★★★

Raakaa voimaa
(Brute Force, USA 1947)
Jules Dassinin vankiladraamaklassikossa Burt Lancaster nähdään yhdessä varhaisista päärooleistaan pakoa suunnittelevana linnakundina. Burt yksin tekee leffasta kuin leffasta katsomisen arvoisen, mutta on tässä paljon muutakin hyvää. Tosin tarina sympatiseeraa vankeja ehkä turhankin alleviivaavasti. Sivuosanäyttelijöistä nousevat vahvimpina esiin Hume Cronynin esittämä vallan sokaisema vartija ja Charles Bickfordin hahmottama ns. johtava vanki. Vankilaleffalle epätavallista silmänruokaa tarjoavat vankien vaimoina ja tyttöystävinä nähtävät Yvonne De Carlo, Ann Blyth ja Ella Raines. Kaiken kaikkiaan kiintoisa leffa, joka ansaitsisi ehkä tulla katsotuksi uudestaankin. Nyt lapsenhoitohommat vähän häiritsivät keskittymistä. (15.12. Yle Teema)
★★★★★

Kuninkaan puhe
(King's Speech, Britannia/Australia 2010)
Neljällä Oscarilla (leffa, ohjaus, käsis ja miespääosa) palkitussa tosipohjaisessa draamassa Colin Firth tekee elämänsä roolityön puheviasta kärsivänä prinssinä, josta isoveljensä luovuttua vallasta tulee Englannin kuningas Yrjö VI. Hyviä ovat myös Geoffrey Rush epäsovinnaisena puheterapeuttina ja Helena Bonham Carter vaimona. Nyt toisella katsomalla Tom Hooperin tyylikäs ohjaus tuntui ehkä jopa vähän paremmalta kuin ensimmäisellä. Pienempien roolien näyttelijöistä mainittakoon aina mainio Timothy Spall, joka tässä esittää Winston Churchilliä. (26.12. Yle TV1)
★★★★★

Laura
(Laura, USA 1944)
Olipa todella mukava nähdä pitkästä aikaa tämä Otto Premingerin film noir -klassikko, jossa tutkitaan seurapiirikaunottaren murhaa. Dana Andrews on yhdessä parhaista rooleistaan labyrinttipeliä pelaileva etsivä, ja Gene Tierney, joka siis on se Laura, hurmaisi pelkkänä maalauksenakin. Mieleenjäävimmän näyttelijäsuorituksen tekee silti Clifton Webb nimihenkilöön pakkomielteenomaisesti kiintyneenä toimittajana. Hyvässä vedossa ovat myös Vincent Price ja Judith Anderson muina pääepäiltyinä. Lajinsa valioihin kuuluva Fox-tuotanto palkittiin Oscarilla kuvauksesta (Joseph La Shelle), mikä on hyvin ymmärrettävää. David Raksinin teemasävelmästä on puolestaan tullut jazz-artistien suosima ikivihreä. (27.12. Yle Teema)
★★★★★