Ohjaus László Nemes
Toisen maailmansodan juutalaisvainoista on tehty jo satoja elokuvia, mutta vieläkään aihe ei tunnu loppuun kalutulta. Béla Tarrin assistenttina ohjaajaksi kypsynyt László Nemes avaa esikoispitkässään taas yhden uuden näkökulman aiheeseen, ja aika mallikkaalla tavalla. Pätkä on taatusti ahdistavimpia mitä Suomen valkokankailla on tänä vuonna nähty, mutta myös puhuttelevimpia.
Englanninkielisellä nimellään meilläkin kulkeva Son of Saul kertoo tuhoamisleirien hirveyksistä unkarilaisen sonderkommandon silmin. Sonderkommandot olivat erityisvankeja, jotka natsit pakottivat työskentelemään kuolemankoneiston rattaissa ja jotka siten saivat elää vähän kauemmin kuin muut vangit. Tiukasti päähenkilö Saulin (Géza Röhrig) näkökulmassa pysytellen teos onnistuu antamaan todenmakuisen kuvan kuolemanleirien sanoinkuvaamattoman kammottavista olosuhteista. Perspektiiviä antaa se että elokuvan tapahtumat käsittävät suunnilleen yhden vuorokauden. Ajatus siitä, että noissa oloissa voisi jotenkin kyetä elämään ja säilyttämään ihmisyytensä, tuntuu kutakuinkin mahdottomalta.
Saulissa on kuitenkin sen verran ihmisyyttä vielä jäljellä, että kun kaasutuksen jäljiltä löytyy yksi nuori poika elossa, haluaa hän pelastaa tämän keinolla millä hyvänsä. Henkilökunta tietysti huolehtii siitä ettei poika sentään henkiin jää, joten sankarimme ei voi muuta kuin yrittää edes saada tämä säällisesti haudatuksi. Epäselväksi jää, onko poika oikeasti hänen omansa tai edes tuttunsa, mutta se on toisarvoista. Kyse on symbolisesta teosta.
Ei Son of Saul varsinaisesti mitään uutta kerro, ainakaan sellaiselle, joka on nähnyt Claude Lanzmannin tärisyttävän Shoahin (1985), mutta kyllä Nemesin esikoinen paikkansa ottaa holokaustielokuvien kaanonissa. Aihe on ohjaajalle sillä tavalla läheinen, että hänen omia sukulaisiaankin on ollut Auschwitzissa kaasutettujen joukossa. Käsiksen hän on kyhännyt yhteistyössä Clara Royerin kanssa. Elokuvalle myönnetyistä kymmenistä palkinnoista tärkeimpiä ovat Cannesin grand prix ja parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscar. Mielenkiinnolla odotan, miten Nemesin ura tästä jatkuu. (21.9. Kino Myyri)
+ vaikuttava ja todenmakuinen kuvaus kuolemanleirien kauheuksista
+ oivaltavaa kameratyötä
+ antaa ajattelemisen aihetta
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti