El espíritu de la colmena, EspanjaOhjaus Victor Erice
Victor Erice (s. 1940) on viisi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana ohjannut vain kolme pitkää leffaa ja pari lyhäriä. Silti häntä pidetään yhtenä espanjalaisen elokuvan suurista auteureistä. Tämä Espanjan sisällissodan jälkimaininkeja lapsen näkökulmasta kuvaava Ericen esikoispitkä on erityisen arvostettu. Sight & Sound -lehden vuoden 2012 äänestyksessä kriitikot nimesivät sen maailman 81. parhaaksi elokuvaksi ja vastaavassa ohjaajien äänestyksessä se ylsi sijalle 107. Espanjalaisista elokuvista se menestyi kriitikoiden äänestyksessä parhaiten ja ohjaajien äänestyksessä toiseksi parhaiten.
Mehiläispesän henki sijoittuu kastilialaiseen kylään noin vuonna 1940. Päähenkilö on Ana-niminen pikkutyttö, joka asuu suuressa, vähän kolkon oloisessa talossa isosiskonsa, vanhempiensa ja perheen taloudenhoitajan kanssa. Isä Fernando on runoutta harrastava mehiläiskasvattaja ja äiti kirjoittelee kirjeitä ilmeisesti sisällissodan melskeissä kadonneelle rakastajalleen. Heidän keskinäinen suhteensa vaikuttaa etäiseltä samoin kuin vanhempien suhde lapsiin. Analle sisko Isabel on elämän tärkein tukipilari ja auktoriteetti, mitä asemaa tämä myös käyttää vähän julmastikin hyväkseen.
Tarinan alussa Ana ja Isabel osallistuvat elokuvakiertueen näytökseen, jossa esitetään James Whalen Frankenstein. Ana hämmentyy näkemästään, erityisesti siitä kohdasta jossa hyväntahtoinen hirviö tappaa vahingossa pikkutytön, sekä elokuvan lopusta jossa hirviö saa rangaistuksensa. Sisko selittää, että se kaikki on vain elokuvaa, ei totta. Hän sanoo myös, että hirviö on oikeasti henki, joka asuu lähistön hylätyssä karjasuojassa. Seuraavana päivänä Isabel vie Anan sinne, mutta ketään ei näy. Ana ei kuitenkaan saa asiaa mielestään ja palaa paikalle yhä uudestaan. Eräänä päivänä hän sitten löytää sieltä miehen, Francon joukkoja piileskelevän tasavaltalaisarmeijan sotilaan. Pienen tytön ymmärryksessä tämä tietenkin on se henki, josta sisko puhui. Ana päättää ryhtyä auttamaan miestä asettaen tällä tavalla tietämättään sekä itsensä että perheensä vaaraan.
Lyyrinen elokuva tavoittaa hienosti lapsen kokemusmaailman, jossa toden ja mielikuvituksen rajat helposti hämärtyvät. Vertailukohtana tulee väkisinkin mieleen teemoiltaan samantapainen mutta täysin toisentyylinen Guillermo del Toron ohjaus Pan's Labyrinth (2006). Aivot narikkaan -viihdettä tämä ei ole vaan inspiroiva taideteos, joka jää pitkäksi aikaa mieleen myllertämään. Kerronta on sillä tavalla viitteellistä, että paljon jää katsojan hoksottimien varaan. Visuaalisesta toteutuksesta paistaa se, että tekijöillä on ollut tyylitajua enemmän kuin budjettia (mikä on aina hyvä asia). Pitkät ja kauniit kuvat huokuvat vahvaa tunnelmaa. Aika uskomattomalta tuntuukin tieto siitä, että pääkuvaaja Luís Cuadrado oli tätä filmattaessa jo lähes täysin sokeutunut.
Mehiläispesäteema toistuu visuaalisessa ilmeessä muun muassa siten, että päähenkilön kotitalon ikkunat muodostuvat hunajakennon mallisisista kuusikulmioista. Mitä tämä kaikki sitten lopulta merkitsee, jää arvailujen varaan.
Pääosan suurenmoisesti vetävä Ana Torrent oli elokuvaa tehtäessä seitsenvuotias. Hän näytteli myöhemmin parissa muussakin tärkeässä espanjalaiselokuvassa, nimittäin Carlos Sauran ohjauksissa Korppi sylissä (1976) ja Elisa – elämäni (1977). Torrent on jatkanut näyttelijänuraansa aikuisenakin, mutta näistä lapsuudenajan tekosistaan hänet lähinnä muistetaan. Isää näyttelevä Fernando Fernán Gómez puolestaan oli jo Mehiläispesää tehtäessä yli sadassa elokuvassa näytellyt konkari. Hän oli myös arvostettu ohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija. Hän kuoli 86 vuoden iässä vuonna 2007.
Victor Ericen kaksi muuta pitkää elokuvaa ovat Etelä (1983) ja Unelma valosta (1992). Nekin on tullut nähtyä elokuvateatterissa, mutta niiden näkemisestä on kyllä kulunut jo melkoisesti aikaa.
+ tyylitajua enemmän kuin budjettia
+ tavoittaa hienosti lapsen kokemusmaailman
+ suurenmoinen Ana Torrent
+ töitä myös hoksottimille
★★★★★
