Cube – kuutio (1997)

Voddlerista tuli katsottua kanadalaisen Vincenzo Natalin esikoisohjaus, joka on mainio osoitus siitä että niukka budjetti ei ole rajoite jos mielikuvitusta riittää. Cube – kuutio (Cube, Kanada 1997) kertoo ryhmästä entuudestaan toisilleen tuntemattomia ihmisiä, jotka huomaavat olevansa vankeina kuution muotoisista huoneista koostuvassa valtavassa kuution muotoisessa rakennelmassa. Kukaan ei tiedä kuinka suuri rakennelma on eikä omaa sijaintiaan siinä, ei myöskään sitä miksi on laitokseen joutunut. Huoneet ovat kalustamattomia ja samannäköisiä, ainoastaan seinien väri vaihtelee; kunkin huoneen jokaisen sivun keskellä on luukku, josta pääsee seuraavaan huoneeseen. Juju on tietenkin siinä, että osa huoneista on kuolettavasti ansoitettu. Ulospääsyreitin – jos sellainen on – löytäminen edellyttää siis sekä varovaisuutta että päättely- ja yhteistyökykyä.

Näistä lähtökohdista Natali käsikirjoittajakumppaneineen on kyhännyt varsin pätevän scifitrillerin, joka kiintoisasti asettaa ihmisen koe-eläimen asemaan. Mutta onko elokuvalla varsinaista sanottavaa? Ainakin sellaisen ajatuksen se mielestäni esittää, että jos ihmisiä johdetaan sokeasti, ilman kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja nähdä kanssaihmisissä piileviä voimavaroja, niin hyvin ei käy. Tarvitaan niitä jotka ovat eksperttejä omalla alallaan, mutta ilman pätevää johtajaa olisimme silti hukassa?

★★★★★