Menneisyys (2013)

Le passé, Ranska/Italia
Ohjaus Asghar Farhadi

Iranilainen Asghar Farhadi on tämän hetken kiinnostavimpia leffantekijöitä. Pari vuotta sitten hän nousi maailmankuuluisuuteen kömpelön suomalaisen nimen saaneella Nader ja Simin: ero -aviodraamallaan, joka on napsinut 79 kansainvälistä elokuvapalkintoa huippuna Iranin kautta aikojen ensimmäinen Oscar. Viime vuonna valmistuneessa Menneisyydessä Farhadi jatkaa temaattisesti samoilla hyviksi havaituilla linjoilla. Tarinan keskiössä on nytkin eroamassa oleva aviopari, mutta painopiste on siirtynyt kriisin alkuvaiheesta sen loppuun. Myös miljöö on vaihtunut Teheranista Pariisiksi ja kieli persiasta ranskaksi. Vain ohjaajan tiukka ote kerrontaan on säilynyt.

Ali Mosaffa esittää iranilaista Ahmadia ja Bérénice Bejo hänen ranskalaista vaimoaan Marieta. Pariskunta on asunut jo vuosia erillään, ja nyt Ahmad saapuu exänsä kutsumana Pariisiin kirjoittaakeen nimensä siihen paperiin. Tahtomattaan hän joutuu mukaan ihmissuhdevyyhtiin, jonka muita osallisia ovat Marien nykyinen asuinkumppani Samir (Tahar Ramin), hänen poikansa Fouad (Elyes Aguis) sekä Marien aiemmasta liitosta syntyneet tyttäret Lucie (Pauline Burlet) ja Léa (Jeanne Jestin).

Sopeutumisvaikeudet riivaavat erityisesti teini-ikäistä Lucieta, joka ei ollenkaan pysty hyväksymään äitinsä uutta elämänkumppania. Syyksi paljastuu se, että Samirkin on tahollaan naimisissa ja että hänen vaimonsa vieläpä makaa koomassa itsemurhayrityksen jäljiltä; Lucie pitää omaa äitiään syypäänä tapahtuneeseen. Asia on luonnollisesti vaikea käsiteltävä myös pienelle Fouadille.

Ahmadille jää tarinassa ongelmanratkaisijan rooli. Hän on kuin salapoliisi tai lännenelokuvan myyttinen sankari, joka tulee, selvittää asiat ja ratsastaa auringonlaskuun. Solmujen auetessa hän tosin jää vähitellen taka-alalle. Viimeinen, koskettava kohtaus on varattu Samirille ja hänen vaimolleen.

Kuten Naderissa ja Siminissä, tässäkin Farhadi tuo vaivihkaa esiin myös yhteiskunnallisia epäkohtia. Niitä edustaa näkyvimmin Samirin omistamassa pesulassa työskentelevä paperiton maahanmuuttaja Naima (Sabrina Ouazani). Ennen kaikkea Menneisyys on kuitenkin intensiivinen, loppua kohden lähes trillerimäisesti tihentyvä draama niistä ongelmista, joita perheiden pirstaloituminen saattaa aiheuttaa. Elokuva maistuu todelta ja sen kaikki päänäyttelijät pientä Aguisia myöten ovat rooleissaan mahtavia.

+ intensiivinen
+ todentuntuinen
+ erinomaiset näyttelijät

★★★★★

Talven ja kevään tv-leffoja

Komisario Palmun erehdys
(Suomi 1960)
Matti Kassilan suurenmoisen viihdyttävä dekkarikomediaklassikko tuli taas kerran suurimmaksi osaksi katsottua. Joel Rinne, Matti Ranin ja Leo Jokela ovat lyömättömiä tutkiessaan Jussi Jurkan esittämän elostelijan kuolemaa 1930-luvun Helsingissä. Kaikkien aikojen paras kotimainen elokuva? Ehkä. (11.1. Yle Teema)
★★★★★

Kaasua, komisario Palmu
(Suomi 1961)
Toinenkin Palmu-leffa kuuluu kotimaisen elokuvan kaikkien aikojen helmiin. Homotaiteilijaa antaumuksella esittävä Pentti Siimes miltei varastaa show'n pääosakolmikolta. (11.–12.1. Yle Teema)
★★★★★

Tähdet kertovat, komisario Palmu 
(Suomi 1962)
Kolmas Palmu-leffa alkaa yhtä herkullisesti kuin edeltäjänsä murhasta Tähtitorninmäellä, mutta hyytyy jotenkin loppua kohden. Suomen härskeimpänä toimittajana nähtävä Pentti Siimes on tässäkin parasta; Helge Heralan tärähtänyt eversti on mieleenjäävä antagonisti. (12.1. Yle Teema)
★★★★★

Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat
(Butch Cassidy and the Sundance Kid, USA 1969)
George Roy Hillin tosipohjainen lännenkomedia kahden junarosvon viimeisistä vaiheista on mukavan viihdyttävää katsottavaa kerta toisensa jälkeen. Paul Newman Butch Cassidynä ja Robert Redford Sundance Kidinä ovat verraton duo, jonka vetovoimaa ohjaaja hyödynsi ansiokkaasti myös toisessa megahitissään Puhalluksessa. Mehukkaita one-linereita vilisevä William Goldmanin käsis on elokuvan toinen valtti. Goldman saikin Oscarin samoin kuin kuvaaja Conrad L. Hall. Säveltäjä Burt Bacharach palkittiin sekä scoresta että laulusta "Raindrops Keep Falling on My Head". (18.1. Yle Teema)
★★★★★

Porvariston hillitty charmi
(Le charme discret de la bourgoisie, Ranska 1972)
Luis Buñuelin uran suurimmaksi kaupalliseksi menestykseksi osoittautui tämä herraskaiselle tapakulttuurille irvaileva surrealistinen komedia. Fernando Rey, Delphine Seyrig, Stéphane Audran, Jean-Pierre Cassel, Paul Frankeur ja Bulle Ogier näyttelevät kuusikkoa, jonka yritys kokoontua päivälliselle keskeytyy milloin mistäkin syystä. Hauskan epäkorrekti hahmo on myös Julien Bertheaun esittämä puutarhuriksi heittäytyvä piispa. Riemastuttava ja jäljittelemättömän buñuelmainen herkkupala. (15.3. Yle Teema)
★★★★★

Terraferma
(Terraferma, Italia 2012)
Emanuele Crialesen kuvaus sisilialaisesta kalastajakylästä turismin ja venepakolaisuuden puristuksessa oli odotuksiin nähden laimea ja teennäinen. Filippo Pucillo, Donatella Finocchiaro ja Mimmo Cuticchio näyttelevät pääosia. (26.3. Yle Teema)
★★★★★

Hiljaisuus
(Suomi 2011)
Sakari Kirjavaisen Jussi-palkittu sotadraama on viime vuosien laadukkaimpia kotimaisia. Joonas Saartamo ja Lauri Tilkanen näyttelevät uskottavasti saman kylän erisäätyisiä poikia, joiden hommana on valmistella taisteluissa kaatuneita kotikonnuille haudattaviksi. (13.4. TV1)
★★★★★

Kesähetket
(L'Heure d'été, Ranska 2008)
Tällainenkin tuli tv:stä katseltua, tosin ensimmäisen vartin missasin. Olivier Assayasin ohjaamassa materialistista elämäntyyliä kritisoivassa draamassa Juliette Binoche, Charles Berling ja Jérémie Renier näyttelevät sisaruksia, jotka joutuvat äidin (Edith Scob) kuoleman jälkeen pohtimaan mitä tehdä tämän talolle ja tavaroille. Voisin tämän uudestaankin katsoa. (16.5. Yle Teema)
★★★★★
'